Herra X, 55, on osallistunut normienpurkutalkoisiin miltei kokopäivätoimisesti runsaat pari vuotta. Hänellä on ollut pelkkää aikaa purkaa normeja. Työt eivät ole päässeet häiritsemään talkoita, sillä työnantaja irtisanoi pitkäaikaisen yhteistyösopimuksen antamalla potkut kesken toinen toistaan seuranneiden sairauslomien.
Kaikki alkoi siitä, kun Herra X ponkaisi sängystä ylös eräänä marraskuisena päivänä. Selästä vihlaisi. Ensin tuntui, ettei siinä käynyt kuinkaan, seuraavana aamuna tuntui muulta; koko selkä oli krampissa.
Tohtori kirjoitti pari viikkoa sairauslomaa, jonka jälkeen Herra X palasi töihin. Työnteosta ei kuitenkaan tullut mitään, sairausloma sai jatkoa. Loma ei vienyt kipua sen paremmin kuin sinnittely töissäkään. Vaivat jatkuivat ja ennen niin terve mies pääsi seuraavien kuukausien aikana tutustumaan terveydenhuollon koko tarjontaan.
Lopulta selkä kuvattiin, mutta lääkäri arvioi vian parantuvan ilman puukkoa. Arvaus meni pieleen, kohta jalat eivät pitäneet, Herra X oli halvaantua ja joutui lopulta puukotettavaksi. Tosin vasta sen jälkeen kun oli vaatimalla vaatinut tarkempia tutkimuksia.
Mieltä painoi iso projekti töissä, jonka tunnollisena työntekijänä tunnettu Herra X halusi hoitaa senkin uhalla, että selässä tuntui kuin olisi puukkoa pyöritelty. Särkylääketokkurassa projekti valmistui kaikella kunnialla, mutta sen jälkeen oli pakko nöyrtyä ja hakeutua lääkärin puheille. Uudelleen lääkäriin kunnes taas lääkäriin. Lopulta ambulanssilla terveyskeskuksen päivystykseen.
Terveyskeskuksessa Herra X sai purkaa normeja kertomalla koko sairaushistoriansa. Se tiedettiin vain työterveyshuollossa, kerrosta ylempänä. Välissä oli katto. Tieto ei kulkenut sen läpi, ei edes piuhoja pitkin. Elämä kulki tätä rataa kunnes työnantaja kiitti potkuilla.
Kahden vuoden aikana tuli täyteen 300 sairauslomapäivää, mikä tarkoitti sitä, että Herra X:n oli toimeentulonsa turvaamiseksi haettava kuntoutustukea, jota ennen kutsuttiin määräaikaiseksi työkyvyttömyyseläkkeeksi.
Samalla kun kuntoutustukihakemus pantiin vetämään, Herra X:n piti ilmoittautua työnhakijaksi työvoimatoimistoon siitä huolimatta, että neljä lääkäriä totesi hänet kykenemättömäksi työhön.
Eikä siinä kaikki. Herra X:n piti mennä henkilökohtaisesti työvoimatoimistoon ilmoittautumaan työnhakijaksi. Toimistosta tuli viesti, jossa pyydettiin varaamaan aika tilanteen kartoittamiseksi. Herra X ei tiennyt itkeäkö vaiko nauraa. Olihan hänen tilannettaan kartoitettu jo pari vuotta useamman asiantuntijan voimin eikä se siitä muuksi muuttunut.
Työvoimatoimistossa piti käydä, jotta työttömyyskassan pykälät tulivat täytetyiksi. Sen lisäksi kassa tarvitsi tietoa työsuhteesta, irtisanomisilmoituksen, lääkärintodistuksen ja tiedon Kelalta, ettei sairauspäivärahaa makseta sekä ilmoituksen työeläkelaitokselta eläkehakemuksen jättämisestä.
Vierähti kuukausi ennen kuin työttömyyskassalta tuli päätös ja puolitoista kuukautta, kun kassaeurot kilahtivat tilille. Sen ajan hän sai elellä miten saattoi.
Joulukuun puolivälissä on odotettavissa päätös vuoden kuntoutustuesta. Siitä alkaa uusi ruletti: lopullisen työkyvyn arviointi, johon osallistuvat sairaanhoitajat, toimintaterapeutit, fysioterapeutit, psykologit ja ja lääkärit.
Tänä aikana byrokratia pitää huolen, että pysyy hengissä eikä tieto potilaasta vuoda ja että todistus- ja lausuntosulkeiset jatkuvat. Herra X on tähän valmis, aikaa kun on.
Kolumni