Håkan on Pajalasta ja Olli väylän takaa Muoniosta. On heinäkuu, Pajalassa markkinat ja kylä pullollaan kansaa. Folkets Husin pihalla on autoja, ja Tornedalsgatanin porontaljakauppiaan radiosta, Norrbottenin kanavalta kuuluu Torvald Pääjärven laulu Ei se kannatte.
Håkan on puliisi ja Olli poliisi. Vaikka toinen on Ruotsista ja toinen Suomesta, he ovat samassa partiossa ja liikkeellä suomalaisella poliisiautolla. Tullessaan he ovat kirjoittaneet jokusen vaatimattoman ylinopeussakon Ruotsin Aareavaarassa ja paluumatkalla on aikomus vahtia liikennettä Kolarissa.
Suomen ja Ruotsin poliisien yhteispartiointi on vielä teoriaa, mutta ensi kesänä Pajalan markkinoiden aikaan se voi olla jo totta.
Yhteispartiointi edellyttää muutoksia sekä Suomen että Ruotsin lakeihin, eikä virityksiä ole vielä ehditty tehdä. Suomen eduskunta käsittelee lakeja keväällä, Ruotsissa muutokset tulevat voimaan heinäkuussa.
Nyt suomalaispoliiseilla ei ole mahdollisuutta puuttua Ruotsissa tehtyihin rötöksiin eikä ruotsalaisilla suomalaisten tekosiin. Lain mukaan suomalainen poliisipartio saa ylittää rajan vain erityisissä takaa-ajotilanteissa, esimerkiksi ajaessaan takaa rattijuoppoa. Silloinkin edellytetään, että pakoauto on näkyvissä.
Vaikka suomalainen poliisi näkisi Kolarin rajasillan toisesta päästä, että kuningaskunnan päässä siltaa pahoinpidellään jotakuta, siihen ei voi nykyään puuttua lakia rikkomatta.
Yhteistenpartioiden alue ulotetaan muutaman kymmenen kilometrin päähän rajasta. Sitten kun yhteispartiointi on todellisuutta, partio pystyy liikkumaan kuin rajaa ei olisi olemassakaan.
Poliisin tavoite rajan häivyttämisestä on hyvä. Koska raja ei pysäytä rosvoa, sen ei pdä pysäyttää poliisiakaan. Ja on aivan sama, minkä värisellä poliisiautolla rötöksen tehnyttä kyyditään.
Meänmaalaiset eli Tornion-Muonionjokivarren asukkaat ovat aina eläneet elämäänsä kuin rajaa ei olisikaan. Maat ovat olleet yhtä vuoteen 1809 asti, ja suvut elävät yhä rajan molemmin puolin. Kanssakäyminen on ollut jatkuvaa. Kauppaa on käyty joen yli, vaikka se ei kaikin ajoin ole ollut laillistakaan.
Monille Tornionjokilaakson poliiseille yhteinen meänkieli helpottaa yhteistyötä. Se helpottaa myös asiointia alueen ihmisten kanssa. Jos Ruotsin poliisi sanoo, että hunteerasin että met freistaama ottaa näytheen koperatiivin tykkymmipakasta ja sokkertrikasta, se ymmärretään hyvin Suomessakin.
Yhteispartioinnilla haetaan muutakin kuin mukavaa diskuteerausta autossa. Viranomaiset sanovat sen helpottavan poliisin työtä ja lisäävän turvallisuutta molemmin puolin rajaa. Hyvä on, jos niin käy.
Pohjoisen Suomen poliisipalveluissa ei ole hurraamista, tuskin Ruotsinkaan. Suomalaisen poliisipartion alue saattaa yltää Kilpisjärveltä Rovaniemen rajalle Lohinivaan. Matkaa on liki 400 kilometriä.
Jos partio on Kilpisjärvellä ja Levillä tapellaan, poliisit eivät voi muuta kuin pyytää tappelijoita jatkamaan pari tuntia että partio ehtii paikalle.
Voi olla, että pian Olli istuu samassa partioautossa myös Skibotnissa asuvan Sverren kanssa, sillä Suomi haluaisi yhteispartioita Norjankin poliisien kanssa.
Vielä kauemmas yltävä tavoite suomalaisilla on toimia niin sanotun lähimmän partion periaatteella. Silloin rikokseen raja-alueella voisi puuttua lähin partio, oli se sitten suomalainen, norjalainen tai ruotsalainen. Jos siihen päästään, ollaan pitkällä. Silloin poliisin palvelut varmasti paranevat.
Kolumni