Kolumni

Ko­lum­ni: Elä­mys­ten kes­kel­lä tie­tä­mät­tään

Eipä tajunnut äkäisenä puhkuva varhaisteini osallistuvansa elämykselliseen seikkailuun, kun puskeutui muun perheen mukana hillasuolle pahimpaan mäkäräaikaan kuppi kourassa.

Eipä tajunnut äkäisenä puhkuva varhaisteini osallistuvansa elämykselliseen seikkailuun, kun puskeutui muun perheen mukana hillasuolle pahimpaan mäkäräaikaan kuppi kourassa.

Silloin se tuntui käsittämättömältä kidutukselta. Eivät auttaneet vanhempien puheet jokamiehen oikeuksista ja luonnonantimien viisaasta hyödyntämisestä.

Kuuroille korville kaikui myös luonnon kauneudesta puhuminen: ”Katsele ympärillesi ja huomaa kuinka harmaa kelokin voi olla kaunis”.

Höpö, höpö. Hiostava hillasuo inisevine elukoineen oli yksinkertaisesti kauhea paikka. Ja piste.

Lähellä olevat ja tutuiksi tulleet asiat tulevat usein itsestäänselvyyksiksi, joita ei osaa arvostaa. Pakonomaisuus lisää arvostuksen puutetta. Jos on pikkupakko tehdä sitä ja tehdä tätä, niin lopputuloksen tietää jo lähtiessään: ei ole kivaa.

Suomalainen luonto eri vuodenaikoina on yksi jatkuvan aliarvostuksen kohde. Jaksamme valittaa milloin liikaa kylmyyttä, kuumuutta tai lumisuutta. Välillä luonto on
liian karu ja välillä niin vehmas, että reippailu ruohonleikkurin kanssa alkaa ahdistaa.

Arvotuksen puutteessa luontoarvojen markkinointi on melkein unohtunut.

Täällä kynnetään sohjoa mieli mustana, kun jonkun toisen maan kasvatti voisi hypellä rallatellen vetisessä lumessa, ja vieläpä maksaa siitä.

Puuttuu vain, että joku ottaa ja järjestelee ”sohjomatkan” tänne kauas pohjolaan.

Markkinarakoa Suomen luonnolla ihan oikeasti on. Luksusmatkailun, jollaiseksi Suomen luonto koetaan, suosio on kovassa nousussa.

Erityisesti varakkaat aasialaiset, britit, jenkit ja arabimaiden turistit hakevat lomiltaan erikoisia kokemuksia.

Arabimaan turistista voi olla hyvinkin eksoottista pukeutua paksuun haalariin ja heittäytyä selälleen tähtitaivaan alle.

Luksusta voi todellakin olla vain hiljaisuus, pimeys, lumi ja jää. Tai vaikka hillasuo eksoottisine mäkäröineen. Puhumattakaan revontulista, joiden tanssi suorastaan mykistää kaukomaan asukkaan.

Oulun seudun matkailutoimijoilla on meneillään kolme vuotta kestävä hanke, jonka tavoitteena on saada alueelle lisää kansainvälisiä matkailijoita. Kasvuun pyritään mittavalla yhteistyöllä, jossa ovat mukana muun muassa Syötteen ja Kala-
joen matkailuyhdistykset, Metsähallituksen luontopalvelut, Rokua Geopark ja BusinessOulu.

Matkailutoimijat luottavat erityisesti luontoelementteihin.

Testimatkaajia maailmalta on jo alueella käynyt ja kommentit ovat olleet lupaavia. Kiinalaiset ovat kirmanneet keuhkot kaarella Suomen luonnossa ihmettelemässä mikseivät suomalaiset tuotteista puhdasta ilmaa. Ranskalainen pikkusikarimies oli puolestaan viskaissut viinilasinsa menemään, kun oli saanut käteensä makkaratikun. Nuotiolla makkaran paistaminen oli ollut hänelle aivan fantastinen kokemus.

Voi, mitkä rikkaudet meitä odottavatkaan, kun saamme tuotteistettua Oulussa niin ihanasti mereltä puhaltavan viiman!

Kansainvälisiä, maksavia vieraita odottavat myös jokisuiden, järvien ja merenrantojen lukuisat pilkkiavannot.

Nyt vain jäämme odottamaan, että kuka ensimmäisenä houkuttelee Oulun seudulle ihan oikeat luontoturistit.

Jonkun on avattava ovi arkeemme, tuleviin rikkauksiin.