Kun Pirjo Lotvonen sulkee oven koltansaamen kielikylpyyn saapuvien lasten takana, jää suomenkielinen maailma ulkopuolelle. Kielikylvyssä opetellaan kolttasaamelaisia nimiä muun muassa vaatekappaleille, esineille, vuodenajoille ja eläimille.
Ivalossa järjestettävä kielikylpy on yksi keino, joilla kolttasaamelaiset yrittävät pelastaa kieltään ja kulttuuriaan sukupuutolta. Koltat ovat Suomen pienin vähemmistö. Koltansaamen kieltä puhuu äidinkielenään vain 300 ihmistä. Pohjois-Lapissa on huutava pula koltansaamen kielen opettajista, oppikirjoista ja kääntäjistä. Niillä harvoilla, jotka työskentelevät kielen säilyttämiseksi, on kädet täynnä töitä.
Kaikki Ivalon kielikylvyssä käyvät lapset ovat suomalaisista perheistä, joilla on kolttasaamelaiset juuret.
– Inarinsaamen kielen kielikylvyissä on paljon lapsia, joilla ei ole lainkaan yhtymäkohtaa saamelaiseen kulttuuriin. Sama ei ikävä kyllä näy täällä koltansaamen kielen puolella, kielikylvyn johtajana toimiva Lotvonen sanoo.
Suomessa on kolme saamelaiskieltä: pohjoissaame, inarinsaame ja koltansaame. Näistä pohjoissaame on yleisin. Lotvonen on yksi heistä, jotka ovat pyhittäneet uransa Suomen uhanalaisimman kielen, koltansaamen, pelastamiselle. Päiväkodin henkilökunnalle se tarkoittaa paitsi kielen myös saamelaiskulttuurin opettamista lapsille.
– Olemme esimerkiksi vieneet lapsia katsomaan poroerottelua ja meillä on käynyt kolttasaamelaisen ruoan ja käsityökulttuurin asiantuntijoita, itsekin kolttasaamelainen Lotvonen kertoo.
Hiuskarvan varassa
Koltansaamen kielen kielikylpytoimintaa on tarjolla sekä päiväkoti-ikäisille että iltapäiväkerhon muodossa koululaisille. Kielikylpytoiminta aloitettiin vuonna 2007 vanhempien toiveesta. Helppoa sen järjestäminen ei ole ollut. Siitä kielii esimerkiksi se, että päiväkodin kirjahylly ammottaa tyhjyyttään, vaikka siihen on koottu kaikki koltansaameksi julkaistut kirjat. Opetusmateriaalia on tuotettava itse.
– Kielen jääminen henkiin on hiuskarvan varassa. Silti on luotettava siihen, että työmme kantaa hedelmää.
Lotvosen 2-vuotias tytär Pirita pyyhkii suupielistään välipalaksi tarjottua vispipuuroa ja istahtaa äitinsä syliin. Vaikka Lotvosen mies on suomenkielinen, hänkin halusi tyttären tarhaan, jossa puhutaan vähemmistökieltä. Näin ei silti aina ole. Seka-avioliitot ovat yksi syy sille, että koltansaamen asema heikkenee.
Kielikylpypäiväkodissa työskentelevä Lilja Pohjonen on myös naimisissa suomenkielisen miehen kanssa. Hänen lapsensa kävivät suomenkielisen koulun, mutta tytär on alkanut opiskella kieltä aikuisena.
– Tärkeintä on, että lapset oppivat kielen pieninä. Monet nuoret ovat kiinnostuneita koltansaamen opiskelusta, mutta opetusta on tarjolla hyvin vähän, Pohjonen sanoo.
Musiikki houkuttelee nuoria
Koltansaamen kielikylpyä on saatavilla Sevettijärvellä ja Ivalossa. Lotvosen mukaan sillä on ratkaiseva merkitys kielen säilymiselle etenkin Ivalossa.
– Lasten vanhemmat eivät puhu kieltä, ja isovanhemmat ovat joko kuolleet tai asuvat kaukana Sevettijärvellä.
Kolttasaamelaiset esikuvat ovat tärkeitä, jotta nuoria saadaan kielen pariin. Sellaiseksi Lotvonen nimeää rockartisti Tiina Sanilan, joka on julkaissut maailman ensimmäisen rocklevyn koltansaameksi.
– Musiikki on hyvä tapa innostaa nuoria opettelemaan kieltä.