Koltat ha­lua­vat asua van­ha­na­kin ko­ti­ky­läs­sään

Elias Mosnikoff, 72, seisoskelee Sevettijärven kylän keskustassa sijaitsevan uuden kotitalonsa verannalla ja mietiskelee, miltä tuntuisi viettää elämänsä ehtoota vieraassa ympäristössä.

Vielä omassa kodissa. Elias Mosnikoff asuu vielä omassa kodissaan, mutta vanhuus jo ilmoittelee tulostaan. Hän turvautuisi mielellään oman hoivakodin palveluihin.
Vielä omassa kodissa. Elias Mosnikoff asuu vielä omassa kodissaan, mutta vanhuus jo ilmoittelee tulostaan. Hän turvautuisi mielellään oman hoivakodin palveluihin.
Kuva: Kari Alaluusua

"Vielä toistaiseksi voin hyvin asua kotona, mutta alkavathan minullakin paikat pikkuhiljaa muuttua kankeiksi. Jos hoivakoti olisi totta vaikkapa viiden vuoden kuluttua, silloin varmasti hoivatarvetta olisi." Elias Mosnikoff, 72, seisoskelee Sevettijärven kylän keskustassa sijaitsevan uuden kotitalonsa verannalla ja mietiskelee, miltä tuntuisi viettää elämänsä ehtoota vieraassa ympäristössä.

"Jos joutuisin muuttamaan Ivalon vanhainkotiin, ei siellä juuri koltankieltä puhuttaisi. Lisäksi kaikki omaiset jäisivät 160 kilometrin päähän", hän sanoo. Elias Mosnikoff asuu kodissaan vaimonsa ja poikansa kanssa. Perheen kotikieli on koltta, samoin useimpien naapureiden.

"Totta kai omassa kodissa on mukavinta asua mahdollisimman pitkään. Vaikka heti en laitoshoivaa tarvitsisikaan, voisin sieltä ostaa palveluja omaan kotiin tarpeen mukaan", hän miettii.



Sevetin hoitokotia
suunniteltu kauan


Lähes kaikki Sevettijärven ja naapurikylien asukkaat suhtautuvat Sevettijärven vanhusten palvelutaloon samalla tavalla kuin Elias Mosnikoff. "Tarpeen hoivakoti on, mutta mitenköhän kunnan kanssa selvitään, kun se tahtoo olla tässä asiassa sevettijärveläisiä vastaan", kolttia 1970-80 luvuilla kyläpäällikkönä johtanut Matti Sverloff, 81, pohdiskelee. Hän muistelee, että hoitokoti oli suunnitteilla jo silloin kun kolttatiloja perustettiin.

"Silloin palvelutalo olisi saatu, mutta kunta ajoi hankkeen alas", hän sanoo. Matti Sverloff ei vielä tiedä, muuttaisiko hän oman kylän palvelutaloon, jos se ehtii valmistua. Vielä nyt hän pystyy asumaan vaimonsa Marjatan, 75, kanssa kotitalossaan. Lisäksi hänellä on paikka sotainvalidien Veljeskodissa Rovaniemellä.

Sevetin palvelutalo on Matti Sverloffin mielestä tarpeen sellaisille, joilla ei ole paikkaa muualla. Hänenkin mieli tosin saattaa vielä muuttua, kun etelästä Lappiin muuttanut Marjatta-vaimo kertoo viettävänsä mielellään vanhuutensa Sevettijärvellä.

Sevettiin suunniteltu palvelutalo on kaksi vuotta sitten valmistuneen kolttaväestön hyvinvointipalveluja kartoittaneen hankkeen tulosta. Kolttien juuri valittu luottamusmies Veikko Feodoroff kertoo, että kaksi vuotta sitten tehdyssä kartoituksessa ihmiset kaipasivat kylään nimenomaan hoivakotia.

"He toivoivat palvelutaloa ja myös mahdollisuutta saada koteihinsa enemmän erilaisia palveluja", hän täsmentää. Sevetin kylästä on yli 150 kilometriä Ivaloon, missä on lähin vanhainkoti. "Kun vanhukset joutuvat muuttamaan näin kauaksi kotoaan, kaikki kulttuuri-, perhe- ja naapuruussiteet katkeavat. Lisäksi ympäristö on täysin suomenkielinen. Kun ihminen vanhenee ja mahdollisesti dementoituu, niin myöhemmin opittu kieli eli suomi tahtoo häneltä unohtua. Vanhus jää kielettömäksi hoitolaitokseen, kun muut eivät osaa hänen äidinkieltään koltansaamea", Feodoroff kertoo.



Vanhuus halutaan
viettää omassa kylässä


Sevettijärven kyläläiset ovat itse toivoneet, että he voisivat viettää vanhuutensa omassa kylässä. Samanlainen tulos on myös juuri valmistuvassa Mirja Laitin tutkimuksessa. Hän on haastatellut kaikki sekä suomen- että koltankieliset 65 vuotta täyttäneet asukkaat Näätämöstä Nitsijärvelle.

"Kun nyt lähes kaikki 60 henkilöstä on haastateltu, noin 98 prosenttia heistä pitää hoivakotihanketta hyvänä. Suurin osa ilmoitti haluavansa itsekin viettää vanhuutensa Sevettijärvellä", Laiti kertoo. Kysely todistaa, että palvelutalolle on tarvetta.

Mirja Laiti tiedusteli myös syitä, miksi he haluavat viettää vanhuutensa kotikylässään. "Kun olen metsässä syntynyt ja kasvanut, haluan viettää metsässä myös vanhuuteni, minulle vastattiin", Laiti sanoo.

Ivalo koettiin Sevetistä katsottuna kaupungiksi. Sevettijärvellä edelleen asuvat kokivat ikävänä sen, etteivät he aina löydä Ivalosta omiansa. Ja vaikka löytäisivätkin, niin päivän aikana ei jää riittävästi aikaa vanhainkodissa olevia omaisia varten", hän kertoo.

Veikko Feodoroffin mielestä vanhusten hoivakodilla olisi suuri merkitys myös muuhun kylän elämään, sillä jokainen uusi työpaikka on tärkeä. Hän on jo käynyt esittelemässä hanketta maa- ja metsätalousministeriössä, missä koltta-asioita hoidetaan. Virkamiesten suhtautuminen oli hyvin myönteinen.

Ilmoita asiavirheestä