Kansainvälisen jääkiekkoliiton puheenjohtaja René Fasel on koulutukseltaan hammaslääkäri. Fasel väläyttelee usein hohtavanvalkoista hymyään. Viime päivinä hymy on ollut tavallistakin leveämpi, lähes korvissa asti.
Sveitsiläisen puheenjohtajan muikistelun ymmärtää, kun katsoo alkulohkopelien tuloksia. Norja-Tshekki 3-2. Tanska-Suomi 4-1. Tanska-USA 2-1. Saksa-USA 2-1.
Kölnin keväässä on tapahtunut ihmeellisiä asioita. Pienistä on tullut isoja ja isoista pieniä - ainakin hetkittäin.
Peli ei ikinä valehtele. Jääkiekon perinteiset lilliputtimaat ovat terästäytyneet kautta linjan. MM-kisojen kaikki joukkueet ovat pääsääntöisesti urheilullisia, hyvin valmennettuja ja hyvin organisoituja.
Tanska, Saksa ja Norja osaavat tehdä vastustajiensa olon kaukalossa tukalaksi. Ennen kaikkea nämä maat osaavat puolustaa. Esimerkiksi Suomi joutui kahdessa ensimmäisessä ottelussaan puskemaan hyökkäyksiään viiden miehen tiiviiseen lihamuuriin.
Tehokasta? Katso tuloksia. Viihdyttävää? Ei missään nimessä.
Silti on väärin syyllistää Suomen vastustajia peruuttelusta. Onko pienillä kiekkomailla edes muita vaihtoehtoja?
Tuloksia voi tarkastella myös toisesta näkökulmasta. MM-kisojen yllätykset kertovat olennaisen lajin suurmaiden intohimosta ja sitoutumisesta. Jos pelaamisesta puuttuu tunne, ei joukkueen nimilistasta ole apua.
Ei, vaikka listassa lukisi Jaromir Jagrin nimi.
Kun Suomi hävisi Tanskalle, ilmestyi Facebookiin salamannopeasti uusi ryhmä, jonka suomalaiset ottivat heti omakseen. Ryhmän - jolla on jo 18 824 jäsentä - nimi kertoo olennaisen: "Kun minä olin pieni, niin Tanska ei ikinä voittanut Suomea jääkiekossa!"
Tosiasiassa Suomen ja Tanskan yhteinen jääkiekkohistoria on lyhyt. Ensimmäinen maaottelu maiden välillä pelattiin 5. huhtikuuta 2000 Jyväskylässä.
Viime lauantaina Tanska kukisti Suomen ensimmäisen kerran. Voiton arvo oli paljon suurempi kuin sen tuomat kolme pistettä.
Kun kaataa jättiläisen kerran, sen voi tehdä toistekin.
Kannattaa pitää mielessä, miten Tanska voittonsa otti. Kyllä - Tanska puolusti, mutta myös hyökkäsi. Kysykää vaikka Sami Vataselta, jota Peter Regin nöyryytti veivillään.
Tanskan jatkopaikka on Kölnin kevään punainen ihme, josta juutit ottavat kaiken ilon irti. Tanskan fanit eivät ole huligaaneja, vaan roligaaneja, joiden iloinen laulu raikuu Kölnin Lanxess-areenalla pelistä toiseen.
Kävi Tanskalle kisojen edetessä miten tahansa, joukkue on jo saanut suurimman palkintonsa.
Joskus Tanska oli ehkä vitsi - ja tänään vakavasti otettava jääkiekkomaa.