Politiikan vuodenkierron yksi osanen, budjettiriihi, saatiin päätökseen torstaina, ilman perinteistä draamaa. Ministerit kertoivat tulokset iltapäivällä, eivät puoli yhdeksän uutisten aikoihin, jolloin se on tavattu tehdä.
Tällainen draamattomuus johtuu parista asiasta. Tärkeimmät päätökset tehdään nykyään kevään kehysriihessä, ja syksyn riihi on enemmänkin yksityiskohtia. Uusinta uutta oli pohjoiselle se, että Hailuodon maayhteys otti ratkaisevan askeleen eteenpäin ja valtakunnallisesti se, että hallitus reagoi Turun terrori-iskuun.
Toinen selitys on Juha Sipilän (kesk.) hallituksen insinöörimäinen tyyli. Se ei näytä muuttuneen, vaikka perussuomalaisten kesäkuisen kahtiajaon jälkeen hallitus lonksuttaa eteenpäin vähän kuin auto, josta puuttuu yksi pyörä.
Hallituksen perusasetelma on poikkeuksellinen: päähallituspuolue keskustan gallupsuosio on alamäessä, vaaleissa keskustan ja perussuomalaisten jälkeen kolmanneksi tullut kokoomus on noussut gallupeissa ykköseksi ja perussuomalaiset on puolittunut siniseksi tulevaisuudeksi.
Hallitusasetelma ei ole parlamentarismin kannalta normaali. Sinisillä on hallituksessa viisi ministeriä eli yhtä monta kuin kokoomuksella ja kaksi vähemmän kuin keskustalla. Vaikka sinisillä on ryhmässään vain 19 edustajaa aiempien 38:n asemesta, se menetti vain pääministerin sijaisuuden. Kaiken päälle sinisten gallupsuosio mataa alhaalla.
Ahtaalla oleva hallitus saa sentään lisähappea aiempia arvioita enemmän vilkastuneesta taloudesta.
Vasta vaalit ovat se oikea gallup. Tästä huolimatta tilanne on poikkeuksellinen maassa, joka siirtyi enemmistöhallitusten katkeamattomaan kauteen vuoden 1983 vaalien jälkeen. Asetelma vaikuttaa politiikan dynamiikkaan.
Siihen alkaa vaikuttaa myös lähestyvä presidentinvaali. Uutta kautta hakeva Sauli Niinistö ei ole peitellyt sitä, että hänen puolestaan hallituksen hajoamisen, ja kenties uusien vaalien, vaihtoehto olisi ollut parempi kuin se, minkä Sipilä valitsi.
Presidentin mielipiteellä ei ole asiallista merkitystä, koska perustuslain mukaan presidentti voi hajottaa hallituksen vain jos hänelle esitetään pyyntö ja määrätä uudet vaalit vain pääministerin perustellusta aloitteesta.
Poliittista merkitystä presidentin mielipiteellä kuitenkin on. Mitä lähemmäksi vaalipäivä tulee, sitä enemmän politiikkaa on ilmassa. Jostakinhan se kertoo, että lauantaina Niinistö haastatteli fanittamaansa amerikkalaiskirjailija Paul Austeria.
Kiihtyvästä presidenttipelistä kielii myös sanailu Niinistön Yhdysvaltain-vierailusta.
Keskustan ehdokas Matti Vanhanen uskoi Ylen haastattelussa, että tulevat hävittäjäkaupat olivat todennäköisesti esillä Niinistön ja presidentti Donald Trumpin kanssa. Vanhanen moitiskeli Niinistöä siitä, ettei hän korjannut Trumpin sanomisia heti.
Vihreiden presidenttiehdokas Pekka Haavisto piti puolestaan outona, jos tulevista hankinnoista ei olisi puhuttu.
Asian huono puoli on Haavistosta se, jos syntyy mielikuva, että Niinistö olisi sopinut asiasta jotakin pöydän yli tai ali.
Itse uskon, olipa uuden presidentin valinta lähellä tai ei, että kohu on paljon lentomelua tyhjästä. Trump kyllä sanoi, että ”olette ostamassa” – F-18 -koneita. Trump teki tässä aikamuotovirheen, koska Suomi tilasi nuo koneet jo 1992 eikä tuo malli ole ole enää tietenkään Hornetien viiden seuraajaehdokkaan joukossa. Trumpin puheet tuntien tuo taisi olla virhe pienimmästä päästä.
Trump sanoi myös, että Suomi ostaa Yhdysvalloista muutakin sotilaskalustoa. Fakta. Hän myös viittasi siihen, mitä Suomi on jo ostanut ja mistä hän oli keskustellut Niinistön kanssa - eli Horneteista.
Jos Niinistö olisi oikeasti keskustellut Hornetien seuraajasta, hän olisi tehnyt alkeellisen virheen. Muistissa on, mikä meteli nousi vuonna 2003, kun pätkäpääministeri Anneli Jäätteenmäki (kesk.) syyllisti pääministeri Paavo Lipposta (sd.) siitä, että hän olisi sitonut Suomen Yhdysvaltain johtamaan koalitioon Irakin sodassa.
Trumpin sanomiset voi helposti tarkistaa vaikka Youtubesta haulla Trump Niinistö press conference. Noin 28 minuutin kohdalta löytyy kohta, josta selviää, mistä on halottu hiuksia tällä kertaa.