Sata vuotta sitten oli normaalia, että puhdas vesi jouduttiin kantamaan kaivosta sisään ja käytetty likavesi puolestaan ulos tunkiolle. Kelvollisen juoma- ja talousveden saanti kaupungeissakaan ei ollut itsestään selvää.
"Oulun kaupungin viemäreitä alettiin rakentaa samanaikaisesti vesijohtojen kanssa. Jo vuonna 1899 KOP:lle oli annettu lupa rakentaa taloansa varten likaviemäri sillä ehdolla, että muillakin talonomistajilla olisi oikeus johtaa viemärinsä samaan, mereen vievään johtoon", kertoo Pohjois-Pohjanmaan maakuntamuseon museonjohtaja Ilse Juntikka.
Kesän 1901 kemiallisissa tutkimuksissa todettiin kaikissa kaupungin kaivoissa veden olevan juomakelvotonta, mikä nopeutti vesijohdon puuhaamista. Monet perheet joutuivat hakemaan vielä 1940-luvulla vetensä yhteisestä ulkona sijainneesta vesipostista. Suuri edistys oli, kun kerrostaloasuntoihin saatiin yksi kylmävesihana keittiöön ja sen alapuolelle emalinen kaatoallas.
Hyyskästä kylpyhuoneeseen
Yhteisten ulkokäymälöiden rivit pihalla kuuluivat pitkään kaupunkikuvaan.
"Esimerkiksi vuonna 1901 rakennetussa Tuomi-talossa Kajaaninkadulla oli 25-reikäinen puusee, jossa jokaisella taloudella oli oma pikkulansa. Se korvattiin vasta vuonna 1914 huoneistokohtaisella vesikäymälällä", toteaa Ilse Juntikka.
Oulussa ensimmäisiä vesiklosetin anojia Kirkkokadulla sijainneeseen taloonsa oli luutnantti R. Weckman.
"Weckmanin anomukseen suostuttiin vuonna 1904, mutta terveydenhoitolautakunta totesi samalla, että toistaiseksi tällaisia järjestelmiä ei saanut rakentaa lisää", jatkaa Ilse Juntikka.
Vuonna 1921 Oulussa oli 9,5 prosentissa taloista vesiklosetit, ja vuoteen 1950 mennessä lähes kaikilla kaupunkilaisilla oli wc.
Päivittäinen keski- ja työväenluokan peseytyminen tapahtui keittiössä, jonne sijoitettiin pesukomuutti tai teline kannuineen, vateineen ja likaämpäreineen. Muutoin käytiin peseytymässä yleisissä saunoissa.
Vielä 1900-luvun alussa kylpemisen yleistymiseen vaikutti myös säädyllisyyskysymys. Kylpy-sanan katsottiin voivan johtaa ajatukset alastomuuteen. "Säädyllisen naisen piti punastua sanan kuullessaan. Varsinkin bidé (= pieni hevonen) oli säädytön. Sitä oli syytä välttää katsomastakin, ja heidän ympärillään, jotka uskalsivat sitä käyttää, kuiskailtiin vieläkin enemmän", kuvailee Ilse Juntikka.
Paremmissa perheissä keittiössä lämmitettiin vettä ja kannettiin esiin nostettavaan ammeeseen, jossa kylvettiin samassa vedessä arvojärjestyksessä: isäntä ensin, sitten muut.
1910-luvulla kylpyhuone kuului vain suurimpien asuntojen yhteyteen. Kylpyvettä lämmitettiin aluksi puulämmitteisellä kamiinalla tai kaasulla toimivalla Junkers-lämmittimellä.
Vuoteen 1950 mennessä kylpyhuone ja lämmin vesi olivat helsinkiläiskodeista noin 40 prosentilla. Muualla maassa vastaava luku oli seitsemän. Vasta 1960-luvulla kansan suuri enemmistö pääsi osalliseksi yksityisistä kylpyhuoneista ja henkilökohtaisen hygienian hoito helpottui.
Liinavaatevarastojen piti olla melkoisia, koska pyykki pestiin kerran kaksi vuodessa. Valkopyykkiä keitettiin padassa ja nyrkkipyykki hangattiin puhtaaksi pesulaudan avulla. Nykyään suuremmissa perheissä pyykinpesukone on käynnissä päivittäin.
Puuhellasta sähkökojeisiin
Ruoan valmistus alkoi puiden pilkkomisella, kantamisella ja puuhellan lämmityksellä. Työväestön keittopaikkakin oli usein pönttöuunissa, jonka pesään asetettiin kolmijalka keittoastiaa varten.
Helsinkiläiskodeissa puuhellan korvasi omilla jaloillaan seisova kaasuhella ennen kuin sähköliesi 1930-luvulla yleistyi. Silitysrauta ja pölyimuri tulivat koteihin seuraavina vuosikymmeninä.
Kodin valaisimina toimineet öljylamput vaativat jatkuvaa hoitoa. Esimerkiksi Helsingissä vuonna 1909 oli vain joka neljännessä taloudessa sähkövalo.
Vesikeskuslämmityksen myötä tulivat myös kuumavesijohdot ensimmäisen maailmansodan jälkeen. 1950-luvulla keskuslämmitys oli jo 70 prosentissa helsinkiläiskodeista.
Kylmäkellarin korvasi kaupunkiasunnoissa kafferi, ulkoilman viilentämä keittiön komero. Elokuvien pulleista jenkkijääkaapeista vain haaveiltiin vielä heti sotien jälkeen. Jääkaappien myötä koteihin tulivat pakastimet, joita oli 85 prosentissa kotitalouksista vuonna 1998.
Erillinen sinkkilevyllä päällystetty tiskipöytä, jolle irralliset soikot nostettiin, oli 1900-luvun alun ylellisyyttä. Sensaatio oli Maiju Gebhardin keksimä astioiden kuivauskaappi, jota ei edelleenkään juuri tavata muualla maailmassa. 1970-luvulla markkinoille tullut astianpesukone hyrisi 1990-luvulla vasta 31 prosentissa kotitalouksista.
1980-luvun uutuus, mikroaaltouuni löi sen sijaan itsensä läpi nopeasti. Samanaikaisesti keittiön ja kylpyhuoneen neliömäärät ovat kasvaneet. Rivi- ja omakotitaloissa erillinen kodinhoitohuone sähkömankeleineen on rakennettu helpottamaan pyykin huoltoa ja muita askareita.
Mikä kodinkone yleistyy seuraavaksi nopeimmin, jää nähtäväksi. Onko se markkinoille jo tullut omin avuin kulkeva pölyimuri?
Yksi tulevaisuuden visio on, että eri elämäntyyleihin - vegaaneille, keräilijöille, luomuperheille - kehitetään omat kotinsa, kunkin tarpeiden mukaan.
Lähde: Anna-Liisa Sysiharju. Naisasian tytär - muuttuvien kotien tuki 1891-1990. Helsingin yliopisto, 1995.