Pulkkila "Täältä ne rippikoululaiset tulevat. Oleppa itsekin yhtä virkeä 66-vuotiaana", huikkaavat pulkkilalainen Leena Niemi ja oululainen Marjatta Viio hyväntuulisena Pulkkilan kirkkopihalla. He ovat yhdessä päättäneet kerätä silloiset Pulkkilan rippikoululaiset yhteistapaamiseen kesäkuussa.
"Olimme Leenan kanssa serkkuni hautajaisissa ja asia tulee puheeksi. Puhuimme asiasta pastorille, joka lupasi seurakunnan tarjoavan tapaamiselle tilat ja jumalanpalveluksen jälkeen vielä kirkkokahvit", kertoo Viio.
Entisten rippikoululaisten juhlia on vietetty ja vietetään eri seurakunnissa, mutta Pulkkilassa tällaista yhteistapaamista ei vielä ole järjestetty. Yhteisessä juhlassa Pulkkilassa tapaavat myös vuonna 1939 syntyneet, joilla puoli vuosisataa tuli täyteen jo viime vuonna.
Tapaamisen toivotaan vuosien 1955 ja 1956 rippikoululaisia. Nuorempia rippikoululaisia oli noin 80 ja nyt juhlavuottaan viettäviä noin 50 henkilöä.
Vanhojen rippikoululaisten metsästys on Niemen ja Viion mielestä ollut aika työlästä, vaikka Pulkkilan seurakunnasta on tehtävää varten saatu nimilistat. Miespuolisten metsästys on ollut helpompaa, mutta naispuolisilla sukunimi on joidenkin kohdalla saattanut vuosikymmenten varrella muuttua useammankin kerran.
"Aika iso työ se on ollut. Tutut, sukulaiset ja naapurit on soiteltu lävitse. Kirjeitä on lähetelty Ruotsia myöten. Turusta, Helsingistä ja Virroilta on tullut jo ilmoittautumisia", kertovat Niemi ja Viio.
Vuosien varrella rippikoululaisista kymmenen on jo ehtinyt kuollakin. Poikia heistä on yhdeksän, tyttöjä vain yksi. Nuoremmissa kato on ollut pienempi.
Entisiä rippikoululaisia ei Pulkkilassa enää asu edes puolta puoli vuosikymmentä sitten rippijuhlia viettäneistä. Osaa Niemi ja Viio eivät ole juhlan jälkeen edes nähneet. Joitakin aina silloin tällöin näkee ja joidenkin kanssa on tullut pidettyä tiiviimpää yhteyttä.
Tunnistamisleikiksi arvelevat vuosikymmenten jälkeisen tapaamisen ainakin aluksi muodostuvan, sillä juhlien välissä on ehtinyt kaikkien kohdalla tapahtua vaikka mitä. Viio oli tietämättään tavannut rippikoulukaverin Rantsilassa Elli Rantakarin syntymäpäivillä.
"Kun soitin hänelle rippikoulujuhlasta, hän totesi, että mehän istuimme syntymäpäiväjuhlassa vierekkäin - etkö sinä tuntenut minua, kyseli rippikoulukaveri", Viio naureskelee.
Rippikoululaiset osallistuivat siihen aikaan myös yhteisvastuukeräykseen. Varojen kerääminen tapahtui koulutyön ulkopuolella ja yksi suuri lahjoittaja, paikallinen lääkäri kehotti Viioa odottelemaan odotushuoneessa niin kauan, että tyttö myöhästyi tunnilta.
Rippikoulua pidettiin silloin kirkon remontin vuoksi Honkalinnassa, joka on ennen ravintolaksi muuttumistaan toiminut muun muassa suojeluskuntatalona ja kansakouluna. Niemi on aikoinaan vihittykin talossa.
Rippikoululaisten tehtävin kuului myös kirkkopihan ja hautausmaiden siivoaminen sekä juhannuksen juhlaan koristelu koivuineen. Sieltä muistuu mieleen tapaus, kun silloinen kirkkoherra Janne Koponen laittoi hiljaiset pojat vilkkaiden tyttöjen kanssa haravoimaan.
"Kun pastori tuli sitten kysymään, miten työt luonnistuvat, totesimme, että ei mitenkään, kun pojat menevät koko ajan karkuun. Pastori totesi, että voi teitä poikaparkoja", Niemi nauraa.