Lontoo Leikin äsken Australian, Kanadan ja Britannian maahanmuuttoviranomaisten pistelaskureilla. Annoin koneisiin oikeat tietoni, mutta Britannian osalta ilmoitin olevani uusseelantilainen. Sekä Suomen että Britannian kansalaisenahan en oleskeluoikeuteeni pisteitä tarvitse.
Olen 47-vuotias, brittimiehen keskipalkkaa ansaitseva, englantia osaava, ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut nainen, jolla on nopeasti realisoitavaa varallisuutta yli 3 500 euroa.
Iästä, tutkinnosta, tuloista ja Britannian tuntemuksesta saan yhteensä 55 pistettä, mutta maahanmuuttolupaan tarvitsisin 75 pistettä.
Vaikka saan englannin kielestä ja kassavaroista täydet 20 pistettä, niin maahan en pääsisi. Jos olisin 15 vuotta nuorempi ja vähän kovapalkkaisempi, muuttomahdollisuus avautuisi.
Virallisessa Britanniassa ikäsyrjintä on laitonta, mutta sen maahanmuuttopisteytyksessä mitä ilmeisintä. Vain alle 32-vuotiaat saavat iästä pisteitä.
Australia huolisi minut, jos olisin kaksi vuotta nuorempi. Onneksi edes Kanada uskoo pitkäikäisyyteen ja ropsauttaa tililleni muutaman ikäpisteenkin. Ylittäisin tosin siirtolaisuuteen tarvittavan pisterajan kirkkaasti ilman niitäkin.