Oululainen jalkapalloseura kielsi kolmea lasta osallistumasta seuran harjoituksiin ja peleihin heidän isänsä epäasiallisen käytöksen vuoksi. Myöhemmin täsmennettiin kiellon koskevan vain isää.
Lasten sulkeminen pois seuran toiminnasta vanhempien käytöksen vuoksi on harvinaista. Sen sijaan vanhempien häirikkökäyttäytymistä tapahtuu paljon lajista riippumatta.
Oulun tapausta on palloteltu jo pidemmän aikaa aina Palloliittoa ja urheilun oikeusturvalautakuntaa myöten löytämättä ratkaisua.
Tavallista on, että jotkut vanhemmat huutelevat hävyttömyyksiä tuomareille ja vastustajille. Hyökkäävästä käyttäytymisestä saavat osansa myös lapsen valmentaja ja joukkuetoverit. Eikä aina osattomaksi jää edes oma lapsi, joka saattaa joutua vihaisten solvausten kohteeksi heikon suorituksen vuoksi.
Ilo ja urheilullisuus ovat kaukana tällaisesta osallistumisesta lapsen liikuntaharrastukseen.
Vanhempien käytös saattaa aiheuttaa lapselle häpeää tai toimia toiseen suuntaan nostattamalla vääränlaista itsetuntoa ja uhoa.
Urheilu on kilvoittelua paremmuudesta, mutta sen tulee tapahtua reilun pelin hengessä. Tähän kuuluu vastapuolen kunnioittaminen, tuomarin koskemattomuus ja valmentajien työrauha.
Jotkut ovat unohtaneet tyystin, mikä on aikuisen rooli lapsensa urheiluharrastuksessa. Se ei ole huutaa, kiroilla ja uhkailla, vaan kätkeytyy kolmen k-kirjaimen taakse: kannustaa, kuljettaa ja kustantaa.
Urheiluseuroissa ja niiden joukkueiden sisällä on sovittava varhaisessa vaiheessa roolit ja pelisäännöt selviksi. Sekin on sovittava, mitä tehdään, jos joku ei niitä noudata.