Joanna Rubin Dranger: Neiti Tärkeä ja Uraputki (Fröken Märkvärdig och Karriären). Suomennos: Viia Järvinen. Gummerus.
Måns Gahrton - Johan Unenge: Eva ja Adam - Koviksia ja pehmiksiä (Eva och Adam - Den andra killen/Balla gänget), 88 sivua. Suomennos: Katriina Savolainen. Tekstaus: Timo Kokkila. Tammi.
Ruotsalainen taiteilija Joanna Rubin Dranger tunnetaan yhä etupäässä kirjailijana ja kuvittajana. Hänen läpimurtonsa meillä tapahtui sarjakuvaromaaneilla Neiti Pelokas ja Rakkaus sekä Neiti Tärkeä ja Uraputki, joista jälkimmäinen on myynyt ainakin kohtalaisesti.
Rubin Drangerin tapa rakentaa teoksiaan luottaa erityisesti kuvan voimaan: kuten edeltäjässä, myös Neiti Tärkeässä ja Uraputkessa käytetään suuria, sivun kokoisia pelkistettyjä piirroksia. Mustan ja valkoisen kontrastiin nojataan myös vahvasti - mustuus on dominoiva.
Tekijä liikkuu sujuvasti jo paljon kuvatussa nykypäivän noin kolmikymppisten maailmassa ironiaa käyttäen, mutta välillä satiiriin liiankin kärkevästi ja raskaasti hypäten. Jos Neiti Pelokas ja Rakkaus siksakkasi toivon ja epäsellaisen välillä, tekee Neiti Tärkeä ja Uraputki sen vielä jyrkemmin. Toisaalta kokonaisuus on aiempaa tiukempi ja hallitumpi.
Neiti Tärkeä on oikeastaan edelleen sama Neiti Pelokas - tai ainakin Neiti Epävarma, jolla on kosolti suorituspaineita. Puristuksessa pitäisi päteä, mutta miten on rahkeitten laita?
Ympäristöstä ei ole pahemmin apua, sisäänpäin käpertymisen kautta löytyy silti tie itsensä hyväksymiseen. Rubin Drangerin varjot ovat tuota ennen kuitenkin niin synkkiä, että ratkaisun uskottavuutta voi miettiä.
Rubin Drangerin ahdistukseen verrattuna Måns Gahrtonin ja Johan Unengen Eva ja Adam ovat kuin kokonaan toisesta maailmasta. Niin kuin ovatkin, liikutaan murkkuikäisen parin probleemeissa: tosin suhdepulmat ja vastaavat antavat jo enteillä, mitä myöhemmin tuleman pitää.
Paitsi sarjakuvana, Eva ja Adam ovat tulleet tutuiksi kirjoista, televisiosta ja elokuvista. Tarinat ovat sympaattisia. Ne liikkuvat enimmältään pintatasolla, mutta tuo korvataan kosketuspinnan laajuudella.
Ongelmakenttä saavuttaa kohderyhmänsä - kuinka suosion muuten selittäisi? Tekijät onnistuvat myös välttämään ns. setä- ja tätimäisyyden melko lailla hyvin.