Tasavallan presidentti, Nokian pääjohtaja ja SAK:n puheen-
johtaja muodostavat suomalaisten mielestä kolmikon, jolla on eniten epävirallista vaikutusvaltaa. Jorma Ollilan asema tässä ryhmässä on yllätys.
Suomalaiset tuntevat yllättävän hyvin vain vajaat kuusi vuotta voimassa olleen uuden perustuslain ja tietävät, että pääministerillä on eniten muodollista valtaa Suomessa. Kalevan TNS-Gallupilla teettämässä mittauksessa 62 prosenttia vastaajista arvioi tilanteen oikein. Erityisen hyvin asian tiedostavat suurten puolueiden kannattajat.
Presidenttiä pitää silti yhä vahvimman vallan haltijana 21 prosenttia haastatelluista. Toivottavasti presidentinvaalien alla käytävät väittelyt pienentävät tätä joukkoa. Jokaisessa ehdokkaiden tv-keskustelussa on nimittäin muistettu toistaa, että presidentin tärkein tehtävä on johtaa ulkopolitiikkaa ja sitäkin yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa.
Kolme neljästä suomalaisesta säilyttäisi presidentin valtaoikeudet nykyisellään. Lukua voi pitää korkeana, kun yleisesti on otaksuttu suomalaisten haluavan mieluummin vahvan kuin heikon presidentin. Vain 19 prosenttia kannatti Kalevan kyselyssä presidentin valtaoikeuksien vahvistamista.
SDP:n kannattajissa on keskimääräistä enemmän vallan lisäystä toivovia, 22 prosenttia. Siihen vaikuttaa epäilemättä se, että sosiaalidemokraatti on valittu presidentiksi 24 vuotta peräjälkeen. Vallan vähennystä toivoi kahdeksan prosenttia kaikista vastaajista. SDP:n kannattajista vain kolme prosenttia oli samaa mieltä huolimatta siitä, että presidentin vallan riisuminen on puolueen vanha tavoite.
Pääministeri Matti Vanhanen on Kalevan kyselyn mukaan oikeassa väittäessään kansan tukevan hallituksen näkemystä siitä, ettei presidentin valtaan saa koskea. Vanhanenhan perustelee sillä hallituksen aikomusta muuttaa perustuslakia ja keskittää presidentille päätösvalta suomalaisjoukkojen lähettämisestä kaikkiin kriisinhallintatehtäviin. Kalevan kysymykset eivät kuitenkaan liittyneet akuuttiin perustuslailliseen kiistaan.
Kun Kalevan gallupissa kysyttiin, kenellä on eniten epävirallista vaikutusvaltaa Suomessa, tulos oli osittain yllättävä. Kukaan ei noussut nimittäin ylitse muiden. Presidentin ykkösasema oli odotettu, onhan presidentti ollut aina näkyvä persoona ja vaikuttaja. Sen sijaan Nokian pääjohtajan nousu presidentin veroiseksi vaikuttajaksi on melkoinen paukku. Molemmat laittoi ykkösvaikuttajaksi runsas viidennes.
Yllätykselliseksi asian tekee se, että Jorma Ollila on esiintynyt viime aikoja lukuunottamatta julkisuudessa säästeliäästi. Hän ei ole kuluttanut kasvojaan, kuten esimerkiksi SAK:n puheenjohtaja, jota piti merkittävimpänä vaikuttajana lähes viidennes.
Suomalaiset ovat tarkkanäköisiä ja tajuavat, että Ollilaa kuunnellaan ja hänen puheensa vaikuttavat, vaikka hänellä ei ole muodollista valtaa Nokian ulkopuolella. Lauri Ihalainen kuuluu myös vaikuttajien kärkeen, mutta hän poikkeaa Ollilasta siinä, että hänellä on, kuten presidentilläkin, myös todellista valtaa järjestöjohtajana.
Yllättävää oli myös se, ettei pääministeri päässyt vaikutusvaltaisimpaan kolmikkoon. Hänet sijoitti ykkösvaikuttajaksi 12 prosenttia. Pääministerin todellinen vaikuttajarooli on kuitenkin merkittävä. Hänellä on eniten muodollista päätösvaltaa Suomessa ja virka takaa hänelle pysyvän paikan julkisuudessa. Ilmeisesti liukuhihnamainen puheiden pito ja lausuntojen anto eivät silti vakuuta suomalaisia.