Tilastokeskuksen ensimmäisten ennakkolukujen mukaan Suomen kansantalous kasvoi viime vuonna lähes kaksi prosenttia. Vaikka vauhti jäi hieman edellistä vuotta hitaammaksi, se lopulta osoittautui talousennusteita paremmaksi. Kasvu tuli kokonaan yksityisestä kulutuksesta.
Näkyvät uutisoinnit lomautuksista, irtisanomisista ja teollisuustyöpaikkojen katoamisesta Kiinaan eivät horjuttaneet kuluttajien luottamusta tulevaisuuteen. Reaalitulojen kasvu kanavoitui tavaroiden ja palvelujen kysyntään ja lisäsi työllisyyttä useilla palvelualoilla. Huonommin olisi käynyt, jos yleinen pessimismi ja epävarmuus olisivat päässeet niskan päälle ja lisätulot olisi kulutuksen sijasta laitettu sukan varteen pahan päivän varalle.
Tänä vuonna kotitalouksien ostovoiman ennakoidaan kasvavan reippaasti palkankorotusten, veronkevennysten ja hidastuvan inflaation ansiosta. Lähtökohdat kulutuskysynnän kasvun jatkumiselle ovat siten hyvät. Pontta kasvuun tarvitaan kuitenkin myös viennin ja investointien elpymisestä.
Kansainvälinen talouskehitys on pitkästä aikaa lupaava ja vientinäkymät ovat selvästi parantuneet. Viennin voimistumiselle on myös hyvät edellytykset. Enemmän kysymysmerkkejä on sen sijaan yritysten investointihalukkuudessa. Investoinnit ovat viime vuosina supistuneet, eikä merkkejä niiden käynnistymisestä juurikaan ole.
Heikko investointihalukkuus varsinkin teollisuudessa selittyy pitkälti vientikysynnän laimeudella ja matalilla kapasiteetin käyttöasteilla. Samaan aikaan teollisuus on kuitenkin jatkanut tasaiseen tahtiin investointejaan ulkomaille. Läheskään kaikkia ulkomaisia investointeja ei voida perustella halvemmilla työvoima- ja tuotantokustannuksilla. Valtaosa teollisuuden ulkomaisista investoinneista tehdään edelleen Yhdysvaltoihin ja muihin EU-maihin.
Kansainvälisissä kilpailukykyvertailuissa Suomi on lähes poikkeuksetta komeillut kärkijoukossa onpa mittarina ollut koulutus, tutkimus- ja tuotekehitys, innovaatiot tai yritysten toimintaympäristö. Myös työmarkkinoiden osalta Suomi sai paljon suitsutusta Wim Kokin johdolla tehdyssä EU:n työllisyysraportissa. Huippusaavutuksiin nähden on melkoinen arvoitus, miksi Suomi ei pysty houkuttelemaan nykyistä enemmän sekä kotimaisia että ulkomaisia yrityksiä investoimaan Suomeen.
Suomen lähtökohdat pysyä kansainvälisen kilpailun kärjessä eivät investointien laimeudesta huolimatta ole huonot, jos uskomme pari viikkoa sitten julkistetun raportin Europe in the Creative Age sanomaan. Tutkijoiden Richard Floridan ja Irene Tinaglin mukaan kasvun tärkeimmäksi moottoriksi on nousemassa luovuus, joka nojaa kolmeen T:hen - teknologiaan, talenttiin ja toleranssiin.
Tulevaisuuden kilpailukyky ja menestyminen ovat kiinni siitä miten hyvin maat kykenevät houkuttelemaan ja kehittämään lahjakkuuksia. Maailman siirtyessä yhä vahvemmin teollisesta aikakaudesta luovuuden aikakauteen perinteiset kilpailuasetelmat ja -tekijät joutuvat kovaan muutokseen.
Kolmen T:n valossa Suomi ja Ruotsi ovat ehdotonta kärkeä Euroopassa. Ruotsi peittoaa luovalla kilpailukyvyllään myös Yhdysvallat, Suomi tulee heti kolmantena. Euroopassa Suomen ja Ruotsin ohella Hollanti pärjää erittäin hyvin. Seuraavaan kastiin kuuluvat Tanska, Saksa, Belgia ja Iso-Britannia. Muilla EU-mailla on Floridan ja Tinaglin mukaan suuria haasteita edessään pärjätäkseen luovuuteen perustuvassa kilpailussa.
Luovaa kilpailukykyä mittaavaan kolmen T:n osalta maiden keskinäisessä järjestyksessä ja vahvuuksissa osoittautui merkittäviä eroja. Talenttia eli luovaa kyvykkyyttä Florida ja Tinagli mittaavat tiedemiesten, insinöörien, taiteilijoiden, arkkitehtien, johtajien ja muiden luovissa ammateissa olevien henkilöiden osuudella koko työvoimasta, 25-64-vuotiaiden koulutustasolla sekä tiedemiesten osuudella työntekijöistä.
Luovan kyvykkyyden osalta Suomi ja Hollanti sijoittuivat kärkeen heti USA:n jälkeen. Irlanti on parantanut vahvasti asemiaan. Häntäpäähän jäivät Ranska, Kreikka, Itävalta, Italia ja Portugali.
Teknologiassa ja innovaatiokyvyssä Ruotsi ja Suomi olivat parhaat menestyjät Euroopassa. Saksa, Tanska, Hollanti, Ranska ja Iso-Britannia lukeutuivat keskikastiin. Suomea nosti erityisesti tutkimus- ja tuotekehitysmenojen korkea osuus suhteessa bruttokansantuotteeseen. Patenttihakemusten määrässä Suomi jäi neljänneksi, mutta korkean teknologian patentit suhteessa väestöön nosti Suomen kakkoseksi Yhdysvaltain jälkeen.
Luovuutta ja innovaatioita edistävän toleranssin eli yhteiskunnan avoimuuden ja suvaitsevaisuuden osalta Suomi jäi neljänneki Ruotsin, Tanskan ja Hollannin edustaessa parhaimmistoa. Asennemittausten perusteella suomalaisilla on paljon parannettavaa suhteessa vähemmistöihin ja maahanmuuttajiin.
Myös suomalaisten asennoitumisessa yksilön vapauteen ja oikeuteen ilmaista itseään on selviä puutteita. Nämä ovat erityisen tärkeitä viestejä ja haasteita Suomelle. Yllättävintä kuitenkin oli se, että Yhdysvallat, jota on totuttu pitämään suvaitsevuuden ja yksilön vapauksien kehtona putosi vertailussa toiseksi viimeiseksi.
Tulevaisuuden menestymisen kannalta raportin sanoma on Suomelle erittäin kannustava. Suomi on pärjännyt hyvin ja näyttäisi pärjäävän jatkossakin. Suomea pidetään muiden Skandinavian maiden kanssa luovan kilpailukyvyn johtavana maana. Tulevaisuuden nousijoihin kuluu Irlanti. Sen sijaan Saksa ja Iso-Britannia ovat raportin mukaan menettämässä kilpailukykyään.
Jälkeen jääneiden joukkoon ovat jo pudonneet Italia, Espanja, Itävalta, Portugali ja Kreikka. Ranskan luovassa kilpailukyvyssä ei myöskään ole raportin mukaan kehumista.