Kolmen suuren jäsenmaan tapaaminen ensi viikolla on aiheuttanut etukäteen pelkoa ja hämmennystäkin pienempien maiden keskuudessa.
Yhteisen sävelen löytyminen kolmen kesken toteuttaa pienten maiden mielestä niitä aavistuksia, joita syntyi epäonnistuneiden perustuslakineuvottelujen jälkeen joulukuussa.
Britannian pääministeri Tony Blair ja Saksan liittokansleri Gerhard Schröder kiirehtivät torjumaan näitä pelkoja tavatessaan torstaina Berliinissä. Mistään direktoraatista tai triumviraatista ei heidän mukaansa ole kyse.
Sen verran kolmen suuren tapaaminen on herättänyt epäluuloja, että Italian ulkoministeri Franco Frattini on jo kutsunut neuvotteluihin kollegansa keskisuurista maista Espanjasta ja Puolasta. "Ei voi olla olemassa direktoraattia, ei jakavaa ydintä, joka vaarantaa Euroopan integraation", Frattini on todennut.
Johtajilla suuri
esikunta mukana
Blair, Schröder ja Ranskan presidentti Jacques Chirac ovat tavanneet kolmen kesken ennenkin, mutta ensi viikolla Berliinissä ei ole enää kysymys nopeasta pikatapaamisesta ennen huippukokousta.
Hallitusten päämiesten vanavedessä kokoukseen saapuu suuri joukko eri alojen ministereitä. Suurten jäsenmaiden johtajat haluavat keskustella tulevasta EU:n huippukokouksesta, jonka teemat ovat taloudellinen kasvu ja kilpailukyky sekä Irlannin pääministerin Bertie Ahernin raportti jäsenmaiden kannanotoista perustuslakineuvotteluihin.
Kolme suurta maata viimeistelevät myös suunnitelman nopean toiminnan joukoista.
Ranskan ja Britannian vahvistettua juuri hankkeen myös Saksa ilmoittautui siihen mukaan. 1 500 sotilaan joukkoihin tulee sotilaita kaikista kolmesta maasta ja ne toimivat Euroopan unionin nimissä.
Periaate hyväksyttiin jo viime joulukuun huippukokouksessa. Nopean toiminnan joukot ovat osa EU:n suurempaa 60 000 sotilaan joukkoja, joiden perustamisesta päätettiin jo vuonna 1999.
EU:ssa on totuttu jo vuosikymmeniä siihen, että Saksa ja Ranska suunnittelevat etukäteen integraation kehittämistä.
Ideat on tuotu melko valmiina yhteiseen pöytään, jossa mutta maat ovat sitten enemmän tai vähemmän innostuneina tarttuneet niihin.
Joka tapauksessa tämä akseli on toiminut hyvin kokonaisuutta ajatellen, vaikka muiden joukoista on mutinaa kuulunutkin. Blair on yhä enemmän kiinnostunut yhteispelistä Saksan ja Ranskan kanssa. Yksipuolinen liittoutuminen Yhdysvaltain kanssa on vienyt Blairin vaikeaan kriisiin, joten yhteistyöstä EU-maiden kanssa on tullut houkuttelevampi.
Britannian lisääntyvä mukaantulo on ehkä myös tarpeen, sillä Saksa ja Ranska tuskin pystyvät kaitsemaan koko laajentunutta EU:ta. Irakin sodan aikana jako eriseuraisiin leireihin tuli selväksi.
Kolmen kokouksessa
nähdään ennusmerkki
Perustuslakineuvottelujen epäonnistuttua viime joulukuussa keskusteluissa tuli ilmi pelkoja ja uhkauksia ydinjoukon etenemisestä eri tahtiin kuin maat. Nyt monet näkevät kolmen suuren maan laajaksi paisuvan kokouksen olevan jo ennusmerkki tällaisesta ydinjoukosta.
Saksan ja Ranskan vuosikausia hioutunut yhteistyö on kuitenkin toistaiseksi eri luokkaa kuin nyt kolmen suuren tapaamiset. Britannia tuskin luopuu edelleenkään varauksellisesta asenteesta tiettyihin yhteistyömuotoihin.
Se haluaa pitää voimassa enemmistöpäätökset mm. ulko- ja sisäpolitiikassa sekä verotuksessa.
Sen sijaan näkyvimmässä kiistassa äänimääristä suurten näkemykset ovat lähellä.
Kolmen suuren varjossa Italia haluaa koota yhteiseen kokoukseen keskisuuria maita, mutta myös pienempien maiden kesken yhteistyötä ei suljeta pois esimerkiksi joillakin osa-alueilla.
Ja onhan Pohjoismaiden pääministerien tapaamisesta ennen huippukokousta tullut jo vakiintunut käytäntö.
Pohjoismaiseen yhteistyöhön on kutsuttu mukaan myös Baltian maat.