Ilman valpasta valvojaa oululaiset joutuisivat lumimyräkässä pinteeseen, joten Teklin päivystävä tiemestari Timo Oksa herää tänäkin keskiviikkoaamuna kolmen maissa Myllytullissa varmuuden vuoksi tarkistamaan ilmoja. Tiistaina lumentulo kyllä jo arvattiin, mutta "lumi tuli vähän pahimmoilleen myöhään", Oksa kuvailee.
Jos lumi osaa sataa ajoissa, kalusto lähtee Oulussa yöllä liikkeelle tasan kello kolme.
"Meillähän lähdetään auraamaan, kun on kolme senttiä täynnä", Oksa täsmentää: "Tiistaina heräsin puoli kolmelta eikä silloin vielä oikein satanut."
Lumisade sakeni kuitenkin nopeasti, joten neljän maissa Oksa hälytti koko Oulun Teklin aurauskaluston. Kaikki 27 yksikköä etelässä ja pohjoisessa saivat lähtökäskyn ja lisäksi kolme aliurakoitsijaa.
Oulussa on vasta toista talvea käytössä hälytysjärjestelmä, jolla saadaan joka kuski kiinni vain kahdella soitolla. Ennen piti soittaa kaikki 30 erikseen, Oksa kertoo.
Joka miehen on myös kuitattava lähtökäsky hyväksyen tai hyläten, ykkösellä tai kolmosella.
Tielläliikkuja tuskin kiittää
Kaupungin pääväylät on saatava auki aamuseitsemäksi. Ykkösluokan pitkät pyörätiet, jotka johtavat asuntoalueilta ja ajoradat, joilla linja-autot huristavat, ehdittiinkin aurata suunnitellusti. Aivan lopuksi vuorossa ovat asuntokadut. Ja sitten taas uudestaan pääväylille.
Jo keskiviikkoyönä keskustan katuja siistivät höyläkoneet apunaan yksityiset kauhakoneet. Viilauksen ohessa keskiviikkona päästään ehkä myös aloittamaan lumenajo vastaanottopaikoille. "Särkymävaraa ei ole." Oksa viittaa siihen, että kaikki kapasiteetti on käytössä.
Eniten auraajaa lämmittää se, jos työstä kiitetään, Oksa tietää. "Vain harvoin joku mummo tai pappa nostaa ohi ajaessa peukalon pystyyn."
20 minuuttia per kone
Oulunsalon lentokentällä paiskitaan lumitöitä jatkuvasti kolmessa vuorossa. Kaikkiaan kenttää huoltaa peräti 24 auraajaa, kunnossapidon päällikkö Sami Lindroth Finavialta kertoo.
Heikki Lautaoja viljelee maata Tyrnävällä, mutta samalla hän on ajellut jo 15 vuotta komeassa, kolmen harjapuhaltimen letkassa. Kun hän pyyhkäisee runsaan 30 kilometrin vauhtia pitkin kiitorataa, aura, harjakset ja lopuksi puhallin sysäävät lunta kaaressa sivuun.
Päivittäin tulee kiitorata puhdistetuksi useaan kertaan, ennen jokaista lentokonetta.
"Yhteen puhdistuskierrokseen kuluu noin 20 minuuttia", Lautaoja kertoo.
Ensi töikseen kuudelta aamulla hän oli jo aurannut lentoaseman edustan.
Tuuli pyörittää lunta radalla, mutta ylhäällä ajohytissä, keskellä arktista yksinäisyyttä, on lämmin. Viihdykkeenä kunnossapidon ammattimiehellä on sekä radio että perässä ajavien auraajien yhteydenotot. Äkkiä korvissa rätisee lähestyvän koneen ilmoitus lennonjohdolle.
"Ei ole vaikea työ", Lautaoja vakuuttaa ja nostaa kaarteessa auraa. Valtavaa harmaata työmaata kierretään niin kauan, kunnes torni komentaa poistumaan. Viime tinkaan ei jätetä mitään. Kun käsky käy, harjaajat jättävät radan muutamassa minuutissa.
Kiitoradan täytyy olla täysin puhdas ennen kuin lentokone voi laskeutua. Juuri ennen laskeutumista vain kitkavaunu kaahaa vielä auraajien tuloksia mittaamassa. Jos kitka ei riitä, torni voi määrätä letkan auraamaan uudestaan.
Kesällä kolaus unohtuu
"Tätä on aika paljon", puuskuttaa Helinä Käkelä Nokelassa ison lapion varressa.
"Onneksi se on kevyttä lunta, mutta nyt sitä on."
Hän pukkaa lunta pihatieltä Antti Käkelän kanssa kaikessa rauhassa kodin aamutoimista selviydyttyään.
"Tavallisesti meillä menee puoli tuntia", Käkelät katsastavat huolekkaana tulosta. Varttitunnin urakka ei ole vielä avannut kuin pienen kaistaleen.
Keskellä kinoksia pariskunnalle tulee mieleen, että voisi olla helpompi asustaa muualla kuin omakotitalossa. Lumivinkuakin voisi harkita, Antti Käkelä miettii.
Vaan viimeistään kesällä, pihakukkien keskellä, kova talvi unohtuu.