AlexanderStubbin valinta kokoomuksen johtoon ja pääministeriksi alkaa olla jo paljaaksi kaluttu luu, mutta ehkä spekulaatioihin mahtuu vielä kolme pointtia.
Yksi: Siperia opettaa, kaksi: politiikassa näyttää muoto syrjäyttävän sisällön, kolme: oikeistolaisuus ja konservatiivisuus ovat eri asioita.
Stubb on sijoitettu poliittisessa kartassa – Suomen oloissa – laitaoikeaan. Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä nosti tämän seikan kommenteissaan kärkeen.
Näin on tehty johtopäätös, jonka mukaan hallituksen lopputaipaleesta tulee kivinen.
Varsinkin kun toisen päähallituspuolueen uutta vetäjää Antti Rinnettä pidetään edeltäjäänsä vasemmistolaisempana. Päähallituspuolueissa rynnitään etäämmälle toisistaan.
Hallituksen poliittiset laidat tuskin ryskyvät tavanomaista enempää, koska politiikassa Siperia opettaa. Se tarkoittaa, että käytännöllisyys syrjäyttää periaatteellisuuden.
Monipuoluehallituksessa sopimisen pakko hioo särmät. Otatusta on tiedossa, mutta sopu löytyy.
Kahta uutta puheenjohtajaa, Alexander Stubbia ja Antti Rinnettä, yhdistää yksi keskeinen piirre: he molemmat ovat ennen muuta toimen miehiä, vähemmän teoreetikoita.
Kaikki hallituspuolueet tietävät, että venettä täytyy lähinnä omien kannattajien vuoksi hieman keikuttaa, mutta kaataa sitä ei saa.
Orastava talouskasvu saattaa parantaa hallituspuolueiden vaaliasetelmia kymmenessä kuukaudessa merkittävästi.
Jos taloustaivas kirkastuu, on ihan mahdollista, että äänestäjät palkitsevat vallassaolijat.
Merkitystä ei ole sillä koheneeko talous hallituksen talouspolitiikan ansiosta vai siitä
huolimatta.
Toinen pointti: Stubb edustaa politiikassa uudenlaista tapaa tehdä politiikkaa.
Tällaista ”vanhan liiton” miestä hieman surettaa, että tapa tehdä politiikkaa syrjäyttää sisältöä.
Äänestäjät näyttävät yhä enemmän kiinnittävän huomiota politiikan muotoon – sisällön kustannuksella.
Tyylipisteet korostuvat pituuspisteiden kustannuksella. Stubb on tuonut murjotuksen tilalle hymyn, julkilausumien tilalle selfiet ja twitter-päästöt, joissa asiat puserretaan a4:n julkilausumista 160-merkkisiksi pikaviesteiksi.
Stubb on kuvattu urheilutamineissa useammin kuin Kalevi Sorsa, Esko Aho ja Ilkka Suominen yhteensä puku päällä. Avoin (hyvänlaatuinen) narsismi on in ja ”porukka päättää” out.
Politiikan muodot voivat jatkossa törmäillä voimakkaammin kuin sisällöt. Ideologiat eivät ehkä ole kuolleet, ne on verhottu lite-versioon ja paketin kääreestä on tullut tärkeä.
Elinkeinoministeri Jan Vapaavuoren kohtalo kertoo paljon kokoomuksen kenttäväen ajatuksista: politiikan sisältöjen taitaja hävisi muotojen mestarille.
Kolmas pointti: Stubbin poliittinen määrittely on hankalaa, koska häntä ei saa sijoitetuksi valmiiseen lokeroon.
Talouspoliittisesti Stubb on oikeistolainen. Hän uskoo markkinoiden toimintaan ja pitää julkisen sektorin kokoa liian suurena. Nämä on selkeitä oikeistolaisen talouspolitiikan tunnusmerkkejä. Tältä osin Stubb sijoittuu kokoomuksessakin oikeaan laitaan.
Toisaalta Stubbin arvomaailmassa korostuvat vapaamieliset ja suvaitsevat arvot. Tämä näkyy suhtautumisessa maahanmuuttoon ja avioliittoon.
Stubbista löytyy hyvin vähän arvokonservatiivisuutta. Hän on kaukana perussuomalaisten ja keskustalaisten arvoista. Kokoomuksessa hän uhkaa tipahtaa ”vasemmalta” laidalta ulos.
Konservatiivisuus ja oikeistolaisuus ovat kaksi eri asiaa. Stubb on oikeistolainen, mutta ei konservatiivi. Keskusta, perussuomalaiset ja SDP ovat ei-oikeistolaisia, mutta konservatiivisia – ainakin suhteessa Stubbiin.
Kokoomuksen vanhemmalla väellä on ihmettelyn aihetta. Stubb ei istu ihan sujuvasti koti, uskonto ja isänmaa -tunnuksen alle.
Koti tarkoittaa Stubbille monimuotoisia perheitä, kirkosta hän ei juurikaan ole puhunut ja isänmaa on enemmänkin Eurooppa kuin Suomi.