Kun Katariina Rautalahti sairastui ensimmäisen kerran rintasyöpään vuonna 1999, hän teki tiukan ja tietoisen päätöksen, että hän paranisi.
Mutta tauti ei totellut. Syöpä tuli uudelleen - ei vain kerran, vaan kaksi kertaa. Pettymys oli joka kerta niin musertava, että sitä on vaikea kuvailla.
Katariina Rautalahti on 50-vuotias ja on elänyt syövän kanssa kymmenen vuotta. Hän voi hyvin. Sairaus on väistynyt, mutta henkisesti se pitää yhä otteessaan. "Olen tullut varovaiseksi. En sano, että olisin parantunut, mutta voin sanoa, että tänään voin hyvin ja tunnen itseni terveeksi."
Katariina Rautalahti käy tiheästi seurantatutkimuksissa. Tiivis seuranta antaa turvallisuutta, mutta se tuo elämään myös raskautta, sillä syöpää ei voi sysätä pois ajatuksista eikä sitä voi unohtaa. "Se kolkuttaa koko ajan jossain taustalla. Sen kanssa voi elää, mutta siitä ei pääse eroon."
Kontrollikäynnit ja tulosten odottaminen ovat aina yhtä piinallisia. "Pelko on liian pieni sana kuvaamaan olotilaa. Tunne on hyytävä. Kun koetulokset osoittavat, että kaikki on hyvin, olo on hetken aikaa euforinen, mutta pian alkaa taas uusien seurantakokeiden odottelu. Tämä on ollut kova koulu. Olisi helpottavaa, jos voisi joskus saada mielenrauhan ja unohtaa koko syövän", Rautalahti pohtii.
Hän on käynyt kolmesti läpi koko raskaan hoitoarsenaalin: leikkauksen ja sytostaatti- ja sädehoidot.
Sytostaatit ovat pahinta mitä hän tietää. Kun syöpä levisi kolmannen kerran ja lääkkeitä tiputettiin suoneen, Katariina Rautalahti vaikeroi miehelleen, että hänestä tuntui kuin hänet olisi myrkytetty.
"No, niinhän sinut onkin", puoliso Matti Rautalahti totesi asiallisesti.
Matti Rautalahti tiesi mistä puhui, sillä hän on Syöpäjärjestöjen ylilääkäri.
Potilaana Katariina Rautalahti on ollut siinä mielessä etuoikeutettu, että hän on voinut koko ajan luottaa syöpätauteihin erikoistuneen puolisonsa asiantuntemukseen. Vaimon ei ole tarvinnut epäröidä tai arvioida hoitoja, kun puoliso on pitänyt niistä huolen.
Onko hän saanut tavallista tehokkaampaa hoitoa, koska aviomies on Syöpäjärjestöjen ylilääkäri?
"Tiedän, että näin ei ole. Rintasyöpäpotilaat saavat Pohjois-Suomessa samantasoista hoitoa kuin minä", Katariina Rautalahti toteaa.
Hän on mukana kuntoutusryhmässä, jossa naiset ovat voineet verrata saamiaan hoitoja. "Parhaalla ystävälläni oli samat hoidot, vaikka hän oli Pohjois-Suomesta", Järvenpäässä asuva Rautalahti kertoo.
Hän tuntee itsensä terveeksi ja elinvoimaiseksi ja se myös näkyy hänen olemuksestaan. Taudin jäljet muistuttavat kuitenkin päivittäin. Molemminpuolisen rintasyövän ja leikkausten jälkeen hänen kätensä turpoavat helposti, ja turvotus aiheuttaa kipuja. Niihin auttavat tukihiha, lymfahieronta ja liikunta. Hän saa yhä myös hormonilääkitystä.
Käsien turvotus aiheuttaa monenlaisia ongelmia. Esimerkiksi sauvakävelystä hänen oli pakko luopua, mutta onneksi on lukuisia lajeja, joita voi harrastaa mielin määrin.
Hän on aktiivinen liikkuja ja harrastaa kuntosalin lisäksi sesongin mukaan laskettelua, hiihtoa ja pyöräilyä. Tänä talvena hän hurahti retkiluisteluun.
Pelkojen ja pettymysten vastapainoksi Katariina Rautalahti on saanut kokea huikeita elämyksiä, joita hän tuskin olisi kohdannut, jos hän olisi saanut pysyä terveenä.
Hän on kiivennyt eurooppalaisten rintasyöpäpotilaiden retkikunnassa eteläisen pallonpuoliskon korkeimmalle huipulle ja kokeillut koskenlaskua Kuusamossa ja riippuliittoa Kreikassa, kantanut olympiasoihtua Torinossa ja kannustanut Roosa nauha -kampanjan osanottajia New Yorkissa.
Hänen piti myös käydä parhaan ystävänsä kanssa huuhtomassa kultaa Lemmenjoella, mutta samassa kuntoutusryhmässä ollut ystävä menehtyi uusiutuneeseen rintasyöpään.
"Kaikki eivät selviydy. Tämä tosiasia on pakko hyväksyä. Usein kuulee puhuttavan taistelusta syöpää vastaan. Jos potilas kuitenkin menehtyy, se ei tarkoita, että hän olisi ollut huono taistelija. Syöpä vain oli kovempi vastustaja."
Katariina Rautalahti kertoo saaneensa valtavasti voimaa ja iloa perheestä ja työstä, jonka merkitys on korostunut taudin vaikeissa vaiheissa. Kun syöpä todettiin kolmannen kerran, hän ei pitänyt lainkaan sairaslomaa. "Isku oli niin murskaava, että tuntui paremmalta käydä töissä kuin murehtia masentuneena kotona", hän muistelee.
Kamppailu syöpää vastaan on ollut raskasta, mutta se ei ole sammuttanut Katariinalle ominaista kokeilunhalua. Viime vuodenvaihteessa hän vaihtoi työtä ja siirtyi uusiin, haastaviin tehtäviin valtion virastossa. "Tuntui, että jos halusi kokeilla uutta, nyt oli oikea aika ja tilaisuus."
Joka kymmenes nainen sairastuu
Rintasyöpä on naisten yleisin syöpä. Rintasyöpään sairastui 4 153 naista vuonna 2007. Noin joka kymmenes nainen sairastuu rintasyöpään jossain elämänsä vaiheessa. Suomessa on noin 50 000 rintasyövän sairastanutta. Tavallisin oire on kyhmy rinnassa. Ensioire voi olla myös kainalon suurentunut imusolmuke tai nännistä erittyvä kirkas tai verinen neste. Uusista rintasyövistä noin neljännes todetaan alle 50-vuotiailla, neljännes 50--59 -vuotiailla ja noin puolet yli 60-vuotiailla naisilla. Noin 88 prosenttia potilaista on elossa viiden vuoden kuluttua taudin toteamisesta. Syitä ja ehkäisymahdollisuuksia ei tunneta tarkoin. Muun muassa ylipainon välttäminen ja liikunta vähentävät sairastumisriskiä. Rintasyöpä ei kehity esimerkiksi rintaan osuneesta iskusta. Nykytiedon mukaan 5--10 prosenttia rintasyövistä johtuu perintötekijäistä.