Kamarimusiikki
Oulunsalo soi: Kolmen konserton ilta. Kamariorkesteri La Tempesta, johtaja Yuri Nitta. Solistit:Bryndis Halla Gylfadottir, sello; Georg Friedrich Schenk, piano; Masayuki Kino, viulu. Oulunsalo-talossa 29.7.
Kolme konserttoa eri solistien esittämänä ei ole konsertti-ideoista tavallisimpia, mutta hyvin tällainenkin ratkaisu tuntuu toimivan. Oulunsalo soi -musiikkijuhlien taiteellinen johto oli onnistunut löytämään ohjelmaan kolme konserttoa, jotka sopivat hyvin yhteen, mutta kuitenkin olivat myös luonteeltaan riittävän erilaisia. Illan solistitkin osoittautuivat varsin erilaisiksi taiteilijapersoonallisuuksiksi.
Tällä tavalla peräkkäin kuunneltuna ihmismieli on tietysti taipuvainen vertailemaan esityksiä musiikkikilpailujen tapaan, kun taas yhden solistin konserteissa tulkinnat elävät enemmän itsenäisinä ilmiöinä.
Masayuki Kino esitti Felix Mendelssohnin 13-vuotiaana säveltämän Viulukonserton d-molli. Yehudi Menuhinin 1950-luvulla löytämä teos on ja varmasti myös pysyy säveltäjän mestarillisen e-mollikonserton varjossa.
Mendelssohnin varhaisen tuotannon pinnallinen kepeys vaatii esityksissä suorituksen täydellistä helppoutta ja Kino soittikin soolostemman loppumattomat kuvioinnit täydellisen vaivattomasti. Taiteilijan äärimmäisen tyyni, mitään paljastamaton lavaolemus tekee toisaalta vaikutelmasta jollain tapaa etäisen.
Kinon musisointi on joka tapauksessa äärimmäisen turvallista ja helposti kuunneltavaa. Ja onhan miehellä ihan rock-tyyliin mukana seuraavia japanilaisia ihailijoitakin, joilla ilmeisesti täytyy kovan fanituksen lisäksi olla myös kohtuulliset taloudelliset resurssit.
Wolfgang Amadeus Mozartin Pianokonserton A-duuri KV 414 solistina soittaneella Georg Friedrich Schenkillä puolestaan löytyi mielipide ja henkilökohtainen näkemys jokaikiseen fraasiin. Schenk onnistui tekemään läpikotaisen tutusta sävellyksestä suuren musiikillisen seikkailun, jossa ei koskaan voinut olla täysin varma tarinan seuraavasta käänteestä. Kertakaikkisen oivaltavaa ja innostavaa Mozart-soittoa!
Joseph Haydnin Sellokonsertto C-duuri Hob.VIIb/1 oli sekin kateissa 1950-luvulle saakka. Toisin kuin Mendelssohnin konsertto on Haydnin teos noussut suureksi suosikiksi niin konserttilavoilla kuin koesoitoissakin. Todennäköisesti jokaikisellä ammattisellistillä on tämä konsertto jollain tavalla hyppysissään.
Bryndis Halla Gylfadottir osoitti hänkin kaikinpuolin hallitsevansa konserton. Gylfadottir loisti varsinkin ensimmäisessä osassa tyylikkäällä fraseerauksellaan ja toisessa osassa tunteellisella musisoinnillaan. Finaalin Allegro molto luiskahti hetkittäin nopean ja kiireisen välisen häilyvän rajan väärälle puolelle, mutta osoitti myös taiteilijasta löytyvän todellista virtuoositemperamenttia.
Yuri Nittan johtama La Tempesta --kamariorkesteri teki koko illan luotettavaa työtä ja myös reagoi hyvin solistien persoonallisuuseroihin.