"Perhana. Tämä yksi ei lähtenyt käyntiin", Jouni Kykyri sähähtää.
Ei hätää. Kykyrin toinen kello käy ja Jani Oravamäellä niitä käy kaksi.
Maija Oravamäen valmentaja ja aviomies laittavat aikaraudat tikittämään Göteborgin ydinkeskustassa suuren screenin edessä. Naisten maratonin ensimmäiset ratakierrokset on varaa katsoa mukavasti kisasponsorin rantatuoleista.
"On hämmästyttävän hidasta vauhtia", kaksikko ihmettelee. Vetohalut näyttävät olevan kortilla. Oravamäki juoksee ensimmäiset kierrokset aivan kärjen takana, neljäntenä. "Tuossa kun pysyy maaliin saakka", Kykyri haaveillee. "Ei tarvitse muuta kuin pitää tuo paikka", Oravamäki lisää.
Leikki sikseen ja kohti neljän kilometrin väliaikapistettä. Reitti aukiolta väliaikapisteelle ja sieltä seuraavalle on selvitetty jo edellisenä päivänä. Niitä ei sovi missata. "Täällä tämä on helppo homma. Jossakin Hampurissa pitää juosta metroon ja metrosta ulos", Oravamäki sanoo.
Jani Oravamäki kaivaa taskustaan ruutupaperin, jossa on kilometrejä, aikoja ja paljon suttua. "Laskin eilen tavoiteajat minuutin pieleen", Oravamäki hymähtää ja katsoo paperista, mihin kellonlyömään vaimon pitäisi olla Beetlehemikirkon edessä neljän kilometrin kohdalla.
Juoksijajoukko tulee yhtenä ryppäänä. Koko porukka menee oululaisen ihannevauhtia. Kellomiehen pitäisi huutaa kilometrivauhtia, mutta se joko unohtuu tai osoittautuu tarpeettomaksi.
"Hyväääää Maija", Oravamäki karjaisee. "Alussa on hyvä, että Maija tietää kilometrivauhdin. Lopussa sillä ei ole niin väliä: sitä joko antaa mennä tai sitten vain taistelee eteenpäin. Ei aidan tältä puolelta enää voi paljon urheilijaa auttaa.Tuolla ollaan ihan yksin, kun laukaus pamahtaa."
Kadulla Maija Oravamäki on yksin, mutta harjoituskaudella ei. Maraton on Oravamäille perheyritys: vaimo juoksee, mies huoltaa ja on välillä myös lenkkikaverina. "Lihashuolto ja muun muassa nämä tankkausasiat ovat minun aluettani", kuntohoitajana Oulussa toimiva Oravamäki sanoo.
On aika vaihtaa paikkaa: seitsemän kilometrin rajapyykki odottaa muutaman kadun ja yhden puiston takana. Oravamäki ja Kykyri yllättyvät: juoksijajoukko on yhä kasassa. "Älyttömän sopivaa vauhtia Maijalle. Tämä on aivan uusi tilanne, toivottavasti Maijan koppa kestää", Oravamäki sanoo.
Miksipä ei kestäisi? Maija Oravamäki on hyvä kilpailija, ja kokemusta maratoneista on kahdeksan juoksun verran. Kokemusta on kertynyt Jani Oravamäellekin. Hän ei tarvitse kelloa ja ruutupaperia tietääkseen, miten rouvalla kisa etenee. Sen näkee kasvoista.
"Silloin ollaan heikoilla, kun nenä ja poskipäät menevät valkoisiksi. Silloin ovat energiat vähissä. Ja näkee sen tietysti askeleestakin, onko meno päällä vai ei." Oravamäki ja Kykyri lähtevät viuhtomaan kohti seuraavaa paikkaa ja näyttävät peukkujaan: hyvin menee..