Suomi esitti myöhään torstaina Tshekkiä vastaan erinomaisen hyvää ylivoimapeliä, ja näennäisesti kaikki on leijonaperheessä hyvin, mutta viikonvaihteen jälkeen kaikki voi olla toisin.
Se voi olla kokonaan ohi.
Vuosien 1957-2010 aikana Suomi on aina rimpuillut itsensä sijoille 1-7. Nyt leijonien yllä nimittäin leijuu sysimusta oikea uhkakuva siitä, että ensimmäistä kertaa yli 50 vuoteen Suomi pullahtaa ulos kahdeksan parhaan joukosta, eikä pääsisi lainkaan puolivälieriin - otteluun numero seitsemän.
Se olisi paitsi täydellinen katastrofi, mutta myös totaalinen nöyryytys ja äärimmäisen huono signaali vuoden päästä pidettäville Suomen omille MM-kisoille.
Ensimmäinen pelkotila tulee vastaan perjantaina, kun Saksan kotka ottaa mittaa Suomen leijonasta. Vuosi sitten Saksan omissa MM-kisoissa Suomi voitti keskinäisen kohtaamisen vaivoin 1-0 Jarkko Immosen tekemällä maalilla.
Saksa on oppinut pelaamaan valmentajansa Uwe Kruppin johdolla kurinalaista ja tehokasta jääkiekkoa. Voitot Venäjästä (2-0) ja Slovakiasta (4-3) eivät ole sattumaa, vaan systemaattisen pelitavan tuomia riemuvoittoja. Keskialue on tukossa, ja vastahyökkäykset ovat erittäin vaarallisia.
Paperilla Suomi on Saksaa vahvempi, mutta milloin otteluita on ratkottu muualla kuin kaukalossa.
Vaikeuksia on tulossa. Sen näkee jo pohjoisnavalle saakka.
Pelote numerokaksi on Slovakia, joka on kotiyleisönsä edessä todellisen pakkotilanteen edessä. Näin ollen lauantai-illaksi on luvassa hurjaa turbulenssia, joka heiluttelee täpötäyttä Orange-areenaa ylös ja alas, ja vielä sivuttain.
Järjestysnumeron kolme saa Venäjä, joka ottaa avosylin vastaan yhden tämän hetken valovoimaisimmista kiekkotähdistä. Kun Washington Capitalsin Aleksandr Ovetshkin pukeutuu tuttuun pelipaitaansa numero 8, leijonapakeille Jyrki Välivaarasta alkaen voi tulla kiire.
Vuosi sitten jatkosarjasta pääsi puolivälieriin kuudella pisteellä. Tällä matematiikalla leijonille riittäisi yksi kolmen pisteen voitto, mutta pelin ytimeen osuva kysymys kuuluu - mistä ne kolme pistettä revitään?
Saksaltako? Niinpä.
Slovakialta? Epäilen.
Venäjältä. Huh, huh.
Perustavaa laatua oleva ongelma seisoo leijonien tolppien välissä. Kaikella kunnioituksella Petri Vehasta ja Teemu Lassilaa kohtaan, mutta kumpikaan heistä ei ole todella suurten voittojen maalivahti.
Jo tässä vaiheessa tulee ikävä Pekka Rinnettä, jonka työkiireet pitävät hänet sukkuloimassa edestakaisin Vancouverin ja Nashvillen väliä. Rinne on maalivahti, joka aivan lähivuosina kamppailee koko NHL:n parhaan maalivahdin tittelistä.
Kempeleen miehestä tulee paras - ellei jo ole sitä.