Mesipistiäiset eli kimalaiset ja mehiläiset tekevät ilmaista työtä lähes 60 miljoonan euron arvosta vuodessa, kun ne pölyttävät maatalous- ja puutarhakasveja sekä metsämarjoja. Kolmannes Suomen 225 mesipistiäislajista on uhanalaisia.
Suomen mesipistiäiset ja niiden uhanalaisuus-kirjan tekijät Guy Söderman ja Reima Leinonen sanovat, että kimalaiset ja mehiläiset kärsivät nyky-Suomessa asuntopulasta. Ampumaratoja ja motocross-monttuja saisi hyönteistutkijoiden mielestä olla enemmänkin. Mesipistiäiset tarvitsevat avoimia paahteisia hiekkapintoja pesimiseen.
Soranottopaikkojen maisemointia voisi heidän mielestään hillitä ja jättää osa montuista rempalleen mesipistiäisten kodeiksi. Jopa kesken törmäpääskyjen pesinnän on monttuja maisemoitu, tutkijat kauhistelevat.
Lentäviä dollareita
Mesipistiäiset viihtyvät vanhassa kulttuurimaisemassa, kuten vanhojen hirsiseinien raoissa. Laiduntaminen auttaisi mesipistiäisten viihtymistä ja sitä kautta kasvejakin. Umpeen kasvavat pusikot pitäisi raivata paitsi maisemasyistä myös mesipistiäisten takia.
Suomessa Oulujärven itäpuoli on parasta mesipistiäisaluetta. Neliökilometrin laajuinen mustikkametsä vaatii 700 mesipistiäisyhdyskuntaa pölytykseen, jotta marjasatoa tulisi. Kainuussa kimalaisia on riittävästi joka paikassa, mutta Etelä-Pohjanmaalla ja varsinkin Turun seudulla se alkaa olla harvinainen.
Länsi-Euroopan teollisuusmaissa pölytystilanne on huolestuttava, Saksassa on uhanlaisia mesipistiäislajeja enemmän kuin Suomessa on tavattu lajeja. Yhdysvalloissa mesipistiäisiä kutsutaan lentäviksi dollareiksi: ruokakasvien lisäksi ne pölyttävät myös lääke- ja maustekasveja.
Keinopesiä pistiäisille
Hyönteistutkijat tekevät keinopesiä mesipistiäisille. Kotikonstein pölyttäjähyönteisiä voi suosia esimerkiksi latomalla järviruokoja tai muita onttoja putkikasvin varsia maitotölkkiin. Ruokonippuja voi ripustaa myös paljaina, riittää että ruokojen toinen pää on tukossa vaikka seinää vasten ja keinopesä sateelta suojassa. Muovisissa mehupilleissä kimalaiset ja mehiläiset eivät mielellään pesi.
Leinonen ja Söderman kannustavat luonnon ystäviä seuraamaan mesipistiäisiä. Mesipistiäisten kannat uhkaavat romahtaa, ellei mitään tehdä. Juuri ilmestyneessä kirjassa on lajikohtaiset tekstit ja esiintymiskartat Suomen mesipistiäislajista.