Elinkeinoelämän keskusliitto EK on laatinut 18-kohtaisen listan, jonka opeilla kaikki kansalaiset pääsisivät osallisiksi vauraudesta. Opit on osoitettu seuraavan hallituskauden ohjenuoraksi, ja siinä sivussa viisaudeksi kansalaisille.
Opin perusjuurena on omistaminen: se luo vaurautta.
EK haluaa, että kansa omistaa osakkeita ja ymmärtää talouden lainalaisuuksia, että yhteiskunta verottaa ennakoidusti ja kannustavasti, helpottaa yrittämistä ja kasvua sekä pitää huolta toimivista rahamarkkinoista.
Yksityiskohdissa vilahtelee muun muassa verohelpotuksia, sääntelyn kevennystä, paikallista sopimista ja kansan innostamista omistamiseen.
Joiltakin osin metodit tuovat mieleen niin sanotun kansankapitalismin, jota joissakin talousopeissa nimitetään kolmannen tien opiksi.
Omistuksen hajauttaminen, distributismi, on vanha talousoppi, joka vastustaa omistuksen ja pääomien keskittymistä sekä yksityisille että valtiolle. Se siis vastustaa kapitalismia ja sosialismia.
Ajatuksena on, että kun omistaminen hajautuu laajasti kansalaisille, markkinat toimivat paremmin kuin sosialistisessa monopolissa tai kapitalistisessa oligopoliassa.
Opin alkuperä löytyy katolisesta kirkosta. Taustalla on ajatus kristillisestä yhteisvastuusta, sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta ja solidaarisuudesta.
Valtion tehtävänä on hajautusopissa pitää huolta pienyritysten menestymisestä, esimerkiksi verotuksen kautta. Jyrkkää rajaa yritysten koolle se ei kuitenkaan aseta, vaan jopa pitää suuriyrityksiä tärkeinä joillakin toimialoilla. Niidenkin omistajuuden oppi kuitenkin pitäisi laajana.
Niin kuin EK:kin ilmeisesti tarkoittaa, distributismi katsoo omistuksen lisäävän työmotivaatiota, edistävän ihmisten vastuuta ja vastuuntuntoa, toisten työn ja omaisuuden kunnioittamista sekä kohottavan moraalia.
Hajautettu omistus on opin mukaan omiaan vähentämään luokkaristiriitoja ja hillitsemään levottomuuksia, lisäämään vakautta ja siten hyödyntävän koko yhteiskuntaa.
Kun omistamisesta ja yrittämisestä saa toimeentulon, vähenee yhteiskunnalle raskaiden sosiaalimenojen tarve. Aivan vaille turvaverkkoja distributismi ei kuitenkaan kansaa jättäisi, mutta sosiaaliturvan on sen mukaan oltava kannustavaa.
Yhteiskunnan hoidettavaksi distributismi jättäisi yleisen turvallisuuden, terveydenhuollon, koulutuksen ja liikenneinfran.
Voisi kuvitella, että sangen moni poliittisesta ideologiasta riippumatta allekirjoittaisi edellä kerrotut distributistiset ajatukset.
Kolikolla on kuitenkin kääntöpuolensa, ja joskus kolikko voi heitettäessä jäädä pystyasentoon...
Etenkin nyky-Euroopassa nationalistit ovat versioineet distributismin kaltaista ajattelua omiin tarkoituksiinsa. Monet radikaalit pitävät oppia omiin tavoitteisiinsa sopivana sekä sosiaalisesta että taloudellisesta näkökulmasta. Joillekin distributiivinen malli tarkoittaa esimerkiksi protektionismia, joka tuomitsee vapaakaupan. America first -ajattelua siis.
Tuskinpa EK:n ajatuksissa on silti pyörinyt distributionismi kun se on miettinyt ohjelmaansa, vaikka joitakin rusinoita siitäkin pullasta voisi irrota. Ehkä EK:n mielessä ovat pyörineet ne kymmenet miljardit eurot, jotka nyt makaavat ”jouten” kansalaisten pankkitileillä.
Muuten: kun viimeksi puhuttiin isoon ääneen kansankapitalismista, elettiin 1980-luvun loppua. Sen jäljet pelottavat.