Biopolttoainehankkeet ovat viime aikoina herättäneet voimakkaita intohimoja. Samaan aikaan, kun öljy-yhtiöt ovat kiinnostuneet kehittämään omia biojalostamoitaan, julkisuuteen tulee tutkimuksia, joiden mukaan biopolttoaineet saattavat olla ympäristön ja elintarvikehuollon kannalta jopa vahingollisempia kuin tavalliset polttoaineet.
Mutta silloin puhutaankin ensimmäisen tai toisen sukupolven teknologioilla tuotetuista biopolttoaineista, huomauttaa professori Juha Tanskanen Oulun yliopiston prosessi- ja ympäristötekniikan osastolta.
Vaan Oulussa puhutaan jo kolmannen sukupolven biojalostusteknologioista - eikä edes vain puhuta. Orionin entisen lääketehtaan tiloissa Sanginsuussa aloittaa ensi syksynä teknologiayhtiö Chempoliksen tutkimus- ja demonstraatiolaitos. Se on osa oululaisyhtiön biojalostamopuistoa, jonne perustetaan myös yhtiön tutkimus-, kehitys-, suunnittelu- ja projektitoimintakeskus.
Chempoliksen kehittämät kolmannen sukupolven teknologiat mahdollistavat useiden tuotteiden yhteistuotannon, mikä on ympäristön kannalta kestävämpää ja taloudellisesti kannattavampaa kuin mihin nykyisillä ensimmäisen sukupolven teknologioilla ja kehitteillä olevilla toisen sukupolven teknologioilla päästään. Yhtiön kehittämillä teknologioilla voidaan tuottaa liikenteen biopolttoaineita, biokemikaaleja ja sellua.
"Kyseessä on maailman ensimmäisen kolmannen sukupolven biojalostusteknologioiden tutkimus- ja demonstraatiolaitos Chempolis Biorefining Park", määrittelee Chempoliksen toimitusjohtaja Esa Rousu.
Huikeat näkymät Aasiassa
Chempoliksen Oulujoen rannalta itselleen viime vuoden lopussa ostamissa tiloissa kehitetään keinoja hyödyntää niin sanottuja non-wood- ja non-food-biomassoja. Suomeksi sanottuna ne ovat olkien tai ruokokasvien kaltaisia raaka-aineita, jotka eivät ole peräisin puusta tai elintarvikkeista. Vuosittain näitä jäännösmateriaaleja syntyy pelloilla yli viisi miljardia tonnia, mutta toistaiseksi ne jäävät lähes hyödyntämättä.
Markkinat ovat lupaavat, ja varsinkin Kiinan ja Intian kaltaisissa väkirikkaissa maissa, toimitusjohtaja Rousu arvioi keskiviikkona esitellessään yhtiönsä hulppeita tiloja ja tulevaisuuden näkymiä sekä yhteistyökumppaneilleen että tiedotusvälineille.
Chempoliksella on Suomen lisäksi toimipaikka Kiinassa. Yhtiön suomalainen asiakas UPM-Kymmene on sekin kiinnostunut Kiinan markkinoiden mahdollisuuksista.
Eniten non-wood raaka-aineita Esa Rousun mukaan on hyödynnetty juuri Kiinan paperiteollisuudessa: sellua maa on tuottanut 13 miljoonaa tonnia vuodessa. Kiinalaistehtaat ovat toimineet perinteisellä tekniikalla, mikä on johtanut valtavaan vedenkulutukseen, vesistön saastumiseen sekä hiilidioksidipäästöihin. Chempoliksen kehittämällä teknologialla pystytään puuttumaan myös näihin ongelmiin.
Myös laajennusvaraa olemassa
Chempoliksen biojalostuspuiston 14 000 neliömetrin tiloista noin 8 000 neliötä on teknologiakeskusta, josta demonstraatiolaitoksen käytössä on vajaat 6 000 neliötä ja loput ovat tutkimus- ja tuotekehityskeskuksella. Tiloissa voidaan kehittää prosessiteknologioita ja tehdä esimerkiksi erilaisia mallinnuksia ja koeajoja.
Hallintoa ja projektien johtoa varten on varattu runsaat 2 000 neliötä. Laajennusvaraa jää vielä 4 000 neliötä, esittelee Chempoliksen teknologiajohtaja Pasi Rousu.
Uuteen demonstraatiolaitokseen yhtiö investoi yli kymmenen miljoonaa euroa. Yhtiön liikevaihto oli viime vuonna neljä miljoonaa euroa. Hyväksyttyjä patentteja sillä on yli 60 kappaletta.