Koti on kuulemma parempi kuin tarha. Tarha on kuulemma parempi kuin koti. Jostakin syystä lapset eivät kuulu kasvavan kelpo aikuisiksi ihan missä hyvänsä.
Toisten lapsista tulee sisäänpäin kääntyneitä, epäsosiaalisia ja lapsellisia aikuisia, jos heidät kasvatetaan kouluikään saakka äidin ja isin huomassa.
Toisilla on taas sellaiset lapset, että heidät on kasvatettava kotona. Heidän lapsilleen tarhat olisivat kasvatustehtaita, joissa lapsista tulisi kärttyisiä, huonotapaisia ja samanlaisia tusinakasvoja kuin kaikista muista.
Tästä aiheesta kannattaa ilman muuta jatkaa ankaran julmaa keskustelua, miltei taistelua, vielä seuraavatkin vuosikymmenet.
On nimittäin aivan yksi lysti, mitä puhutaan. Oikeasti vanhemmat joutuvat tekemään niin kuin he joutuvat tekemään. Elämä päättää vanhempien puolesta, meneekö lapsi tarhaan.
Kenties hankalin taloudellinen asema on perheellä, jossa yksi aikuinen on töissä. Yksi ehtii tienata juuri sen verran sopivasti, että perheen on turha kysellä asumistukien, toimeentulotukien tai minkäänihmeentukien perään. Silloin lapsi menee tarhaan ja toinenkin vanhempi töihin.
Näin tapahtuu tietenkin vain onnekkaissa nuorissa perheissä. Oulun seudun, koko Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin tilastot paljastavat, että useissa tapauksissa toinen vanhemmista voi vain haaveilla töihin menosta. Ehkä kummallekaan vanhemmista ei ole palkallista tekemistä. Silloin lapsi taitaa jäädä kotiin hoidettavaksi.
Kotonako vai eikö kotona, siinäpä vasta pulma kansanedustajille tai siksi pyrkiville. Oikea vaaliteema. On totta, että valtiopäiviltä saa sen verran hilloa, että valinta kotikasvatuksen ja tarhakasvatuksen välillä on edustajille vapaa.
Ainoa asia, millä olisi käytännön merkitystä äänestäjille, olisi keskustelu kotihoidontuen suuruudesta eli pienuudesta.
Käytännössä muut vanhemmat kuin kansanedustajat tai heidän puolisonsa eivät voi vapaasti valita lastensa koti- ja tarhakasvatuksen väliltä. Esimerkiksi eronneen ihmisen maksama elatusapu on usein jo yhtä suuri kuin kotihoidontuki.
Tiedän kokemuksesta, että hoitovapaalle jäänti ei ole syy vähentää elatusapua. Hoitovapaa rinnastetaan virka- tai vuorotteluvapaaseen, eli niin sanottu etävanhempi ei tietoisesti saa heikentää tulojaan.
Tämä perustuu ilmeisesti lakiin, mikä merkitsee sitä, että laki käytännössä estää joidenkin vanhempien hoitovapaan. Oikein tai väärin, taivas sen tietää. Niin vain on, että muun muassa sellaiselta vanhemmalta on melko turha kysyä, onko koti lapselle parempi kuin tarha.
Tämän asetelman lisäksi ura ja perhe ovat kuulemma niin ikään vaihtoehtoisia, siis joko tai. Jos kumarrat uralle, pyllistät perheelle.
Ilmeisesti ura poikkeaa jotenkin työnteosta, sillä olen kuullut puhuttavan sellaisistakin perheellisistä ihmisistä, jotka tekevät työtä. Lisäksi satun tietämään pari vanhempaa, joiden lapsia kasvatetaan sekä kotona että tarhassa. Ajatella!
Yleensä elämä päättää vanhempien puolesta, meneekö lapsi tarhaan.