Peter Mandelsonin perjantaista paluuta Britannian päivänpolitiikkaan ja kolmannen kerran ministeriksi pidetään suurena yllätyksenä. Sillä pääministeri Gordon Brownin ja EU:n kauppakomissaarina toimineen Mandelsonin välisiä suhteita on luonnehdittu vuosikausia erittäin huonoiksi.
Heitä on kuvattu suorastaan skorpioneiksi samassa pullossa, josta vain toinen voi päästä elävänä ulos. Molemmat hyppäävät nyt siis varjonsa yli torjuakseen yhdessä tuumin paitsi työväenpuoluettaan uhkaavaa vaalitappiota myös maailmaa ravistelevaa finanssikriisiä.
Mandelson, 54, on sekä värikäs persoona että erittäin kokenut poliitikko, joka näyttää onnistuvan yhä uudestaan palaamaan huipulle pahojenkin kömmähdysten jälkeen. Kuten hän itse on todennut: "Olen taistelija, en luopuja."
Juopa Iso-Britannian nykyiseen pääministeriin juontaa siitä, että Mandelsonista tuli Tony Blairin luotettu jo tämän pyrkiessä 1994 puoluejohtajaksi Gordon Brownia vastaan. Mandelson erosi Blairin hallituksesta kuitenkin kahdesti - lyhyiksi jääneiden elinkeino- ja Pohjois-Irlannin asioiden ministerijaksojen jälkeen - ensin talokauppoja ja sitten passiasioita koskevien korruptioepäilyjen vuoksi.
2004 hän nousi jälleen tuhkasta ja sai nimityksen EU-kauppakomissaariksi, joka vastaa esimerkiksi WTO-asioista ja varoittelee siis työkseen protektionismista.
Lähentymisestä onkin nähty merkkejä viime keväästä lähtien, jolloin Brown vieraili Brysselissä. Seurauksena kerrotaan olleen säännöllisiä puheluita ja neuvonpitoa kanaalin yli.
Mandelson on ehtinyt kulkea pitkän tien. Perinteikkään labour-suvun vesa, jonka isoisä oli ministeri, kulki nuoruudessaan äärivasemmalla.
Sitten labour-puolueen 1990-luvun nousun hänet luetaan tuuletetun, niin sanotun "uuden labourin" ytimeen "sormenpäitään myöten".
Hän on vastikään antanut ymmärtää haluavansa uudistaa uutta labouriakin, mikä saanee puolueen vasemman laidan vapisemaan.