Pohjois-Pohjanmaan energia-strategiassa on kunnianhimoisena tavoitteena päästä lämmön ja sähkön tuotannossa maakunnalliseen omavaraisuuteen. Eteen tulee myös kysymys Kollajan voimalasta.
Pohjois-Pohjanmaan liiton maanantaina julkistama maakunnallinen energiastrategia todistaa energiakysymysten noususta kaiken yhteiskunnallisen suunnittelun ytimeen. Tähän on pakottanut tarve hidastaa ilmastonmuutosta, toisaalta tieto fossiilisten polttoaineiden hupenemisesta ja halu varautua erilaisiin poliittisiin kriiseihin, jotka voivat äkkinäisesti heilauttaa koko maailman energiamarkkinoita.
Voi tietysti kysyä, pitääkö maakunnan rakentaa oma energiastrategiansa, eiväthän edessä olevat ongelmatkaan ole maakuntakohtaisia. Silti alueellisen selvityksen laatimista voi pitää perusteltuna. Erilaisia energiavaihtoehtoja on syytä etsiä mahdollisimman tiheällä kammalla. Tarvitaan myös alueellisia ja paikallisia ratkaisuja, joilla puolestaan on vaikutusta maakuntaa laajemmalla alueella.
Muutakin itua erilaisten tuotantomuotojen tutkimisessa on, kuten se, että energiaosaamiselle on tiedossa huima kysyntä. Strategiapaperi osoittaa kaiken lisäksi, että energiatehokkuus ja energiateknologian tuotanto ovat Pohjois-Pohjanmaalla tällä hetkellä huonosti kehittyneitä. Siihen heikkouteen on nyt syytä puuttua.
Pohjois-Pohjanmaan energiastrategian kunnianhimoisena tavoitteena on, että kaikki maakunnassa tarvittava lämpö ja sähkö saataisiin parinkymmenen vuoden päästä omista varoista - tuulesta, virroista, metsistä, pelloilta ja soilta. Sähkön tuotannossa maakunta on tällä hetkelläkin omavarainen, mutta nykyisellä kulutuksen kasvulla omavaraisuusaste voi vuoden 2010:n jälkeen laskea jopa 80 prosenttiin.
Keskeisessä asemassa energiastrategiassa on turve. Se on odotettua siksi, että kyseessä on energiavara, jota maakunnassa riittää. Tällä hetkellä Pohjois-Pohjanmaan soista on käytetty energiantuotantoon vain runsas prosentti. Turpeella on kuitenkin ongelmia, jotka liittyvät sen noston ja polton ympäristövaikutuksiin.
Energiastrategian kuumin kohta liittyy kuitenkin vesivoimaan ja ajatukseen kertaalleen tyrmätyn Kollajan voimalan ja altaan rakentamisesta Pudasjärvelle Iijoen vesistöön. Nyt maakunnan vesivoimapotentiaalista on käytössä 48 prosenttia ja suojeltu 35 prosenttia. Vesivoimaa voidaan lisätä jossain määrin uudistamalla jo olemassa olevia laitoksia. Jos halutaan suuri harppaus, esiin nousee pakosta Kollajan voimala.
Maakuntaliiton strategia ei esitä Kollajan rakentamista vaan vasta rakentamisen edellytysten selvitystä. Jos rakentaminen sen jälkeen näyttää mielekkäältä, päätös vaatii koskiensuojelulain muutosta. Se tie näyttää mahdolliselta siksi, että sekä kokoomus että keskusta ovat väläytelleet Kollajan rakentamiselle vihreää valoa.
Vasemmiston tuen saanti ei ole helppoa. Maakunnan energiastrategiaankin SDP:n ja vasemmistoliiton edustajat jättivät lausuman, etteivät ne eivät tue hankkeita, jotka vaativat koskiensuojelulain avaamista.
Kollajan rakentaminen uhkaa luontoarvoja, joista jo 1980-luvulla puhuttiin. Silloin vastakkain olivat taloudelliset arvot ja luontoarvot. 20 vuodessa asetelma on muuttunut perusteellisesti. Ilmastonmuutoksen takia vesivoiman rakentamista voi puoltaa ja torjua ympäristösyillä. Se tekee ratkaisusta kiperän, mutta pohdiskelua helpottaa tieto, että energiapolitiikassa on järkevää ottaa käyttöön kaikki mahdolliset keinot.