Oululaiset Raili ja Veikko Nukala ovat odottaneet rautatieasemalla lättähattua jo kaksi tuntia hyvinkääläisen pojanpoikansa Juho Nukalan kanssa. "Juho ei suostunut lähtemään, ennen kuin pääsee hattujunan kyytiin", Veikko Nukala kertoo.
Viimein lättähattu lipuu asemalle, ja matkustajat pääsevät kyytiin. Sen molemmissa päissä vetovaunut ja keskellä yksi liitevaunu, jota käytetään tavaran ja matkustajien kuljettamiseen. Jokaisessa vaunussa on oma konduktöörinsä, sillä vaunusta toiseen ei sisäkautta pääse siirtymään.
Konduktööri astuu vaunuun, toivottaa matkustajat tervetulleiksi ja myy liput. Juho Nukala tutkii omaansa tarkkaan ja työntää sen sitten housuntaskuunsa.
Lättähattukyyti on Raili Nukalalle tuttua, sillä hän oli aikoinaan töissä Vaalan, Oulun ja Kontiomäen välillä. "Myimme korista limsaa, olutta ja jäätelöä", hän muistelee. "Aloitin, kun olin 16 ja jatkoin työtä puoli toista vuotta. Siitä on nyt 44 vuotta aikaa."
Viimein lähdetään liikkeelle. Kyyti on elämys uusimpaan teknologiaan tottuneelle. Kiskot kolisevat vanhaan malliin ja meno on rennon verkkaista.
Ensimmäisestä vaunusta on nykyjunista poiketen näköala myös eteen päin. Ilmastoinnista ei ole tietoakaan, mutta se ei parinkymmenen minuutin matkalla ehdi haitata.
Pysäkit rautatieharrastajat ovat tehneet varta vasten tulevia lauantaipäiviä varten. Ihmiset pysähtyvät katsomaan, kun lättähattu pysähtyy. Ulos ja sisään ei paljon liikettä ole. Kaikki haluavat matkustaa mahdollisimman pitkän matkan.
"Lättähattukyydin tarkoituksena on tarjota nostalgisia elämyksiä. Haluamme myös näyttää, millaista toimintaa Hietasaaren raiteilla voisi olla", Pohjois-Suomen Rautatieharrastajien puheenjohtaja Matti Mäntyvaara kertoo.
Yhdistys haluaisi Hietasaaren junaradan itselleen museoliikennekäyttöön. Se on esittänyt kaupunginhallitukselle, että tämä siirtäisi kaupungin omistaman raiteen hallinnan VR:ltä itselleen ja antaisi yhdistykselle oikeuden käyttää raidetta museoliikenteeseen. "Nyt näytämme, mistä esityksessä on kysymys", Mäntyvaara toteaa.
Kun saavutaan pääteasemalle, nousevat jaloittelemaan nekin, jotka matkustavat samalla kyydillä takaisin. Konduktööri Tauno Papunen on tyytyväinen ensimmäiseen lättähattumatkaan. "Kaikki meni mukavasti ja pysyimme aikataulussa."
Pohjois-Suomen Rautatieharrastajat toimivat talvisin 25 aktiivisen, entisen rautatieläisen voimin. Näin kesäaikaan on yhdistyksellä kuitenkin ollut ongelmia löytää talkoolaisia. "Ensi viikolle meillä on jo konduktöörit, mutta seuraaville tarvitsisimme lisää vapaaehtoisia konduktööreiksi", Papunen sanoo.
"Lättähattuliikenteen lisäksi yhdistys entisöi ja pitää kunnossa vanhaa kalustoa. Saimme esimerkiksi lahjoituksena moottoriresiinoita. Haluamme esitellä niitä ja antaa nuoremmalle sukupolvelle historiallisen vilautuksen siitä, miten ratatyöntekijät ennen matkustivat töihin radan varteen", Papunen kertoo ja kiirehtii jo takaisin lättähattuun, joka suuntaa paluumatkalle kohti Oulun rautatieasemaa.