Yhdysvaltain presidentin George W. Bushin julkinen kuva on huolella rakennettu. Oleellinen osa sitä on näyttää päättäväiseltä johtajalta terrorismin vastaisessa taistelussa ja esiintyä lujana sota-ajan presidenttinä.
Sen vuoksi viime viikon tapahtumat Washingtonissa olivat poikkeuksellisen hankalia Bushille ja hänen hallinnolleen. Uutisten keskipisteenä oli entinen terrorismin vastaisen toiminnan päällikkö Richard Clarke, joka viestitti sekä tuoreessa kirjassaan että kongressin nimittämän komitean kuulusteluissa samaa asiaa: ennen 11. syyskuuta 2001 tehtyjä terrori-iskuja oli käytettävissä runsaasti vihjeitä, joista saattoi odottaa jotain isoa olevan tekeillä.
Bush ja hänen lähipiirinsä eivät kuitenkaan näytä suhtautuneen varoituksiin läheskään riittävällä painolla ja näyttävät viitanneen varoituksille kintaalla. Bill Clintonin hallinto näyttäisi ottaneen asian paljon vakavammin. Kaiken lisäksi Bush avustajineen kiirehti käyttämään iskuja tekosyynä hyökkäykselle Irakiin. Syytökset antavat kuvan presidentistä, joka on katsonut aivan vääriin suuntiin.
Bushin avustajat ovat hyökänneet kiivaasti ja vastatodistusten avulla Clarken näkemyksiä vastaan. Hänen motiivinsa on kyseenalaistettu. Näin on saatu aikaan tilanne, jossa on valittavana kaksi hyvin erilaista totuutta.
Tämä luo valtavan mielenkiinnon ja myös paineen heinäkuun lopulla julkaistavaan raporttiin, jossa kongressin komitea tutkii toimia ennen terrori-iskuja. Yhdysvaltain kannalta pahin mutta täysin mahdollinen vaihtoehto on se, että tapahtumien tulkinta muuttuu puoluepoliittiseksi: Bushin kannattajilla ja vastustajilla on omat totuutensa, jotka eivät kohtaa. Kaksijakoinen tilanne ei ole uusi asia Yhdysvaltain sisäpolitiikassa; poikkeuksellista on sen sijaan kahtiajaon jyrkkyys.
Clarken versio tapahtumista näyttää varsin uskottavalta. Se antaa raskaita aseita Bushin vastustajien käsiin ja sopii myös mielikuvaan, joka ulkomailla on Bushin hallinnosta vahvistunut yhä enemmän. Presidentinvaalien lähestyessä merkitystä on kuitenkin vain sisäpoliittisilla mielikuvilla, ja niiden muokkauksessa ei voimia säästellä. Vaalit ovat vasta marraskuussa, mutta tunnelmat ovat jo nyt poikkeuksellisen kiihkeät ja kiristyneet.
Suhtautuminen Bushiin jakaa Amerikkaa. Huolestuttavinta on, että tässä menossa totuudestakin on tulossa vaaliase: puolueetonta tietoa ei ole, vaan kaikki muuttuu asetelmaksi Bushin puolesta tai häntä vastaan. Suhtautuminen Clarken paljastuksiin on tästä hyvä esimerkki.
paakirjoitus@kaleva.fi