Professori Heikki Paloheimon idea puoluejohtajan valinnan siirtämisestä puoluekokousedustajilta jäsenistölle ei saa tukea puolueilta. Ajatusta pidetään demokraattisena, mutta vaikeana toteuttaa.
Toisekseen puoluekokouksen asemaa ei haluta horjuttaa. Näin kävisi, jos jäsenistö äänestäisi puheenjohtajasta postitse.
Jos valinta taas tehtäisiin puoluekokouksessa, olisivat käytännön järjestelyt vaikeita. Sellaista kaupunkia ei löytyisi, joka voisi majoittaa keskustan 200 000-päisen jäsenistön.
Keskustan järjestöpäällikkö Ilkka Miettisestä Paloheimon idea vaikuttaa ensikuulemalta sinänsä hienolta, eikä siinä sinänsä ole mitään vastustettavaa.
Miettisen arvion mukaan demokratia pelaa jo nyt keskustassa. Esimerkiksi hän mainitsee, että jopa kolmen henkilön paikallisyhdistys saa lähettää oman edustajansa puoluekokoukseen.
Vähimmillään keskustan puoluekokouksissa on ollut 1 700 virallista kokousedustajaa, 1980-luvulla peräti 4 000.
Kansanjuhla
on ja pysyy
Puoluekokous on keskustassa kansanjuhla, eikä Miettinen haluaisi sitä romuttaa. "Valinta on tehtävä kansanvaltaisessa kokouksessa", Miettinen sanoo.
Puoluekokouksella ei Miettisen mielestä voisi mitenkään olla nykyisenlaista mielenkiintoa, jos siellä ei valittaisi puoluejohtoa.
"Vaikka siellä olisi tärkeä periaateohjelma, ei mielenkiinto olisi samanlaista. Toki tilanne voisi nostaa ohjelmien merkitystä", Miettinen miettii.
Puheenjohtajan nimeen Paloheimon mallilla ei Miettisen mielestä olisi keskustassa vaikutusta. "Luulen, että keskimäärin 3 000 virallisen jäsenen joukon kautta koko jäsenistön mielipide suodattuu hyvin puoluekokoukseen."
Ei järjen
häivääkään
Vasemmistoliiton puoluesihteeri Aulis Ruuth ei löydä mitään tolkkua Paloheimon ideasta. Hänen mielestään viisas professorismies on sortunut populismiin.
Ruuth ei keksi, mitä lisäarvoa jäsenäänestyksellä saataisiin. Hänen mielestään puoluejohtajilla on jo nyt ylikorostunut asema , ja jäsenäänestys vain lisäisi sitä.
Hän ei ymmärrä sitäkään, miksi puoluekokouksen statusta pitäisi heikentää.
Jäsenäänestyksistä puhutaan ja niitä on käytetty vasemmistoliitossa aina silloin tällöin. Puolueen Emu-kanta ratkaistiin vuonna 1997 jäsenäänestyksellä, mutta menettely ei Ruuthin mukaan herättänyt kovin suurta innostusta.
Vasemmistoliitolla on kokemusta elämästä ilman puoluekokousta. Vasemmistoliiton alkutaipaleella ei puoluekokouksia järjestetty lainkaan, vaan jäsenistö valitsi jäsenäänestyksellä puoluevaltuuston, joka hoiti puoluekokoukselle kuuluvat tehtävät.
Tätä käytäntöä alettiin kuitenkin arvostella hyvin pian, ja puoluekokoukset palasivat nopeasti takaisin. "Puoluekokouksella on oma vissi asemansa, johon sisältyy muutakin kuin vain se sääntömääräinen päätös- ja valintamenettely", Ruuth selvittää.
Kun postiäänestys oli vasemmistoliitossa huipussaan, Ruuthia huolestutti se, että puolue muuttumassa postikonttoriksi, jonka jäsenet tapaavat toisiaan sattumalta postilaatikolla. "Onneksi näin pahasti ei käynyt", Ruuth toteaa.
Kokoomuksen puoluesihteeri Harri Jaskarin mielestä puolueen puheenjohtajakierros viime keväänä osoitti sen, että demokratia toimii, vaikka puoluekokoukseen eivät kaikki jäsenet pääse valintaa tekemään.
Hän sanoo, että puheenjohtajatenteissä oli mukana tuhansia jäseniä, jotka kävivät aitoa keskustelua ehdokkaiden kanssa. Kaikki halukkaat pääsivät testaamaan kandidaatteja.
"Olemme muutenkin edustuksellisen demokratian kannalla", Jaskari sanoo. Hän toteaa, että paikallisyhdistykset valitsevat ne henkilöt, jotka pääsevät puheenjohtajaa tekemään.
"Aidosti emme ole koskaan Paloheimon ideaa edes miettineet, emmekä varmaan tulevaisuudessakaan mieti. Nykytapa ei ole koskaan aiheuttanut kritiikkiä", hän sanoo.
Kokoomus kartoittaa muulla tavalla jäsenistön käsityksiä ja mielipiteitä asioista. Jaskarin mielestä jakauma on todella helppo saada tällä tapaa.
Henkilökysymykset ovat sen verran kiinnostavia, että Jaskari haluaa pitää ne ehdottomasti puoluekokouksessa.
Ei syytä
muutokseen
SDP:ssä puolueen puheenjohtajan valintatavasta käydään silloin tällöin keskustelua. Tosin ihan viime aikoina asiaa ei ole sivuttu.
Poliittisen osaston päällikkö Vesa Mauriala sanoo, ettei puheenjohtajan vaalitapaan esitetä muutoksia myöskään kesäkuun Jyväskylän kokouksessaan. Jännitystä riittää ilmankin.
Puoluekokoushan valitsee puheenjohtaja Paavo Lipposen paikalle uuden miehen tai naisen.
Kilpailu käydään ennakkosuosikki puoluesihteeri Eero Heinäluoman, ulkoministeri Erkki Tuomiojan, oikeusministeri Johannes Koskisen, opetusministeri Tuula Haataisen ja kansanedustaja Arja Alhon välillä.
"Meidän perinteemme on, että puoluekokous päättää yhtä aikaa ohjelmallisista linjoista ja valitsee johdon. Tämä on toiminut hyvin. Puoluekokouksen linjaukset ja valittava johto kulkevat näin samaan suuntaan", Mauriala selvittää.
Puoluevaltuusto ja -hallitus toimivat puoluekokouksen välillä myös vallan kontrollipaikkoina. Tämä rooli muuttuisi Maurialan mielestä, jos valtakirja tulisi suoraan jäseniltä.
Vihreän liiton puoluesihteeri Ari Heikkinen suhtautuu Paloheimon ideaa kaikkein myönteisimmin. Suora jäsenvaali herättäisi Heikkisen mielestä varmasti kiinnostusta puolueen sisällä ja lisäisi todennäköisesti innostusta puoluetoimintaa kohtaan.
"Toisaalta se voisi johtaa siihen, että puheenjohtajan asema puolueen sisällä vahvistuisi. Onko se hyvä vai paha, en tiedä, mutta se seuraus sillä varmasti olisi", hän muotoilee.
Pintajulkisuudelle enemmän merkitystä
Heikkinen otaksuu, että jäsenvaalissa piirin, puoluetoimiston tai eduskuntaryhmän ohjailu menisi vaikeaksi.
"Toisaalta on niin, että puheenjohtajan valinta muuttuisi varmasti enemmän julkisuudessa tapahtuvaksi keskusteluksi. Silloin pintajulkisuudella voisi olla enemmän merkitystä."
Puoluekokouksen jännitettä jäsenvaali saattaisi Heikkisen mielestä vähän laimentaa, mutta toisaalta muiden valintojen osuus korostuisi.
Puoluesihteeri ei ala arvailla, miten uusi malli vaikuttaisi tilanteessa, jos vihreät nyt ovat. Toukokuun lopussa puolue valitsee puheenjohtajan. Istuva puheenjohtaja Osmo Soininvaara on saanut haastajakseen jo kolme naista, Irina Krohnin, Tarja Gronbergin ja Anni Sinnemäen.