Monien vanhempien sydän on työpaikalla sykkyrällä viimeistään iltapäivällä, kun mieltä painaa huoli siitä, miten pienet koululaiset pärjäävät yksin kotona tai kadulla. Kokopäiväkoulua kokeillaan vasta muutamalla paikkakunnalla ja iltapäivähoito on harvojen herkku.
Ongelma koskee lähinnä peruskoulun alaluokkalaisia, joilla on vielä suhteellisen lyhyet koulupäivät. Koululaisten vanhemmat ovat yleensä töissä paitsi jos sattuu niin onnekkaasti, että perheessä on useampia alle kouluikäisiä lapsia, jolloin on mahdollista, että perheen äiti on hoitovapaalla tai äitiyslomalla.
Oulussa noin 840 ekaluokkalaista on arkipäivisin 3-5 tuntia päivän päätteeksi pääsääntöisesti koulun yhteydessä järjestetyssä iltapäiväkerhossa. Käytännössä noin puolelle ekaluokkalaisista järjestyy iltapäiväpaikka. Etuudesta pääsevät nauttimaan lähinnä ekaluokkalaiset, sillä muille koululaisille paikkoja ei ole riittävästi. Tokaluokkalaiset pääsevät mukaan yleensä vain, jos ryhmä ei muuten täyty. Monia vanhempia kalvaa jo nyt epätietoisuus siitä, miten ekaluokkalaisen käy ensi vuonna.
Järjestäjätahosta riippuen iltapäivätoiminnan piiriin voi päästä useampikin ikäluokka. Toiminnan maksullisuus kuitenkin on kynnys, joka panee pienillä tuloilla elävät harkitsemaan toimintaa, vaikka maksu Oulussa on valtakunnallisesti vertaillen varsin alhainen, 59 euroa kuukaudessa. Maksullisessa iltapäiväkerhossa leikitään, askarrellaan, tehdään kotiläksyjä ja ulkoillaan. Koulun ulkopuoliset järjestäjätahot, kuten seurakunnat ja eri järjestöt eivät kuitenkaan pääse käyttämään koulun kaikkia tiloja, mikä rajoittaa toimintaa.
Oulun mallia, jossa kunta toimii koordinaattorina, on joka tapauksessa kiitelty muualla. Nuorisoasiainkeskuksen keskistetysti hallinnoima iltapäivätoiminta mahdollistaa resurssien tehokkaan käytön. Oulun mallikkaasta mallista huolimatta se ei tarkoita sitä, että iltapäivätoimintaa olisi tarjolla vanhempien toivomassa laajuudessa.
Lähinnä ekaluokkalaisille suunnatun iltapäivätoiminnan ohella kouluilla järjestetään kerhotoimintaa. Kerhotoiminta on vähitellen palaamassa lamaa edeltävälle tasolle. Koulun järjestämien kerhotuntien etuna se, että ne ovat perheille maksuttomia, haittapuolena se, että ne eivät korvaa kattavaa iltapäivähoitoa.
Opetusministeriön työryhmä on esittänyt koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan järjestämistä kunnille pakolliseksi. Kunnat haraavat vastaan, sillä ne haluavat vastineeksi rahaa. Opettajatkaan eivät ole innoissaan työpäivän mahdollisesta pidentymisestä. Iltapäivätoiminnan maksullisuus puolestaan karsii joukosta väistämättä pois niitä lapsia, jotka sitä ehkä kipeimmin tarvitsevat.
Nykyaikainen iltapäiväkerhotoiminta tai kokopäiväkoulu ei kuitenkaan voi toimia vanhoilla menetelmillä. Ruotsissa kokopäiväkoulu on ollut käytössä jo vuosikymmeniä ja siellä on ollut havaittavissa jonkinasteista väsähtämistä. Kerhomuotoisen toiminnan rinnalle kaivataankin toimintaa, joka vastaa nykyajan lasten ja perheiden vaatimuksia.
Koulujen iltapäivätoiminnan laajentaminen olisi monille vanhemmille keino vastata koveneviin työelämän paineisiin. Kokopäiväkoulussa lapset olisivat ohjatusti turvallisten harrastusten parissa, jolloin perhe-elämälle jäisi iltaisin nykyistä enemmän aikaa.