Valtion osinkin omistamien yritysten vaaliraha on arveluttavaa. Tarastin toimikunta tarvitsee työrauhan omassa asiassaan esiintyviltä poliitikoilta.
Kiivas vaalirahakeskustelu on vellonut tähän asti enimmäkseen keskustan ympärillä, aiheestakin. Viikonvaihde nosti kokoomuksen ensimmäistä kertaa vaalirahoituksen huomion keskipisteeksi. Seuraavaksi tikun nokkaan tulee nostaa ammattiyhdistysliikkeen jakamat vaalituet. Ujostelevat ammattiliitot saisivat ottaa vaarin SDP:n kehotuksesta julkistaa jakamansa vaalirahat.
Kokoomuksen vuosina 2006-2008 yrityksiltä saamat vaalituet tulivat päivänvaloon Suomen Tietotoimiston STT:n ja Almamedian selvityksissä. Kokoomus sai yrityksiltä vaalirahoitusta niin paljon, että puoluejohdon kaino kieltäytyminen julkistamasta tukia itse taisi saada luonnollisen selityksen. Kokoomus nettosi yhteensä ehkä peräti 185 000 euroa.
Kokoomus sai valtion yli 70-prosenttisesti omistamalta puolustusteollisuuskonserni Patrialta 6 000 euroa. Euromäärä on tietysti pieni, mutta Patrian jakamasta 16 000 euron potista se on ylisuuri. Puoluelain mukaan valtion ja sen määräysvallassa olevien yhteisöjen pitää käsitellä puolueita tasapuolisin ja yhdenmukaisin perustein. Tätä periaatetta näytään rikotun Patriassa.
Rahalliselta merkitykseltään paljon merkittävämpää on se, että finanssikonserni Sampo antoi kokoomukselle yhteensä 125 000 euroa. Valtio on Sammon suurin omistaja 14 prosentin siivulla. Lisämausteensa tälle avustukselle antaa se, että kokoomus lähestyi lakki kourassa Sammon silloista konsernijohtajaa ja hallituksen jäsentä Björn Wahlroosia. Hänellä oli valtuudet päättää 50 000 euron avustuksesta vuodessa. Tukipotti jakautui sopivasti eri vuosille. Wahlroos ja hallituksen puheenjohtaja Georg Ehrnrooth ovat selityksen velkaa kokoomuksen saamista hulppeista vaalituista.
Vähänkään valtion omistamien yrityksen antamaan vaalirahoitukseen liittyy ylipäätään erittäin arveluttavia piirteitä. Valtion omistamat osakkeet ovat viime kädessä veronmaksajien varoja, joiden käytössä täytyy olla erityisen tarkka. Jos vielä osoittautuu, että toiset puolueet ovat olleet niiden saannissa tasa-arvoisempia kuin toiset, asia on vieläkin arveluttavampi.
Kysymys on periaatteellisesti niin merkittävä, että se nousee väkisinkin esille hallintoneuvos Lauri Tarastin johtamassa, vaalirahoituksen pelisääntöjä koskevassa toimikunnassa. Vähintäänkin selkeä ohjeistus on paikallaan.
Kokoomuksesta on jo kiirehditty sanomaan, ettei valtionyhtiöiden vaalitukia tulisi kieltää kun taas keskustassa ollaan päinvastaista mieltä. Tarastin toimikunnalle pitäisi antaa nyt työrauha, jonka aikana johtavat poliitikot voisivat olla ottamatta kantoja heitä ja heidän puolueitaan suoraan koskevissa asioissa.
Monet puolueet ja poliitikot ovat ryvettyneet vaalirahakohussa niin pahoin, että uskottavuus kansalaisten silmissä on rapissut. Olisi kohtuullista ja vaalirahakeskustelun hyvän lopputuloksen kannalta parempi, että nämä ryvettyneet pitäisivät nyt pienempää suuta siinä, mille periaatteille vaalirahoituksen julkisuussäännöt tulisi rakentaa.
On selvää, että vaalirahakeskustelu tulee käymään kovilla kierroksilla politiikan syksyssä. Sen luulisi tehneen puolueille viimeinkin selväksi, että puoluerahoituksessa vain täydellinen avoimuus ja läpinäkyvyys on riittävän hyvää kansalaisille. Heidän ja tiedotusvälineiden on pidettävä huoli siitä, ettei näistä periaatteista tingitä. Muutoin kohu vain jatkuu ja jatkuu aikana, jolloin huomion keskipisteen pitäisi olla talouslaman ja työttömyyden torjunnassa.