Kykypuolue kokoomuksen puheenjohtajakisassa on menossa kyttäysvaihe. Todelliset ehdokkaat panttaavat ilmoitusta ja hierovat sopivia paketteja.
Kisassa on virallisesti vasta yksi ehdokas. Telakkapomo, kansanedustaja Martin Saarikangas lähti haastamaan Ville Itälän jo kuukausi sitten. Puoluesihteerikisaan ilmoittautui perjantaina yllättäen kansanedustaja Pertti Hemmilä.
Kokoomuksen kasvot todella uudistautuisivat, jos puoluetta johtaisivat 67-vuotias vuorineuvos ja 48-vuotias vanhempi konstaapeli. Mistä heidän näköisensä kokoomus keräisi ääniä?
Pääoppositiopuolueessa on varmasti ihan riittävästi vallantavoittelijoita, joten tiedossa saattaa olla kunnon taistelu puheenjohtajuudesta. Mutta missä ovat kyvyt?
Kokoomusveteraani Ilkka Kanerva, 56, kuopii lähtötelineissä. Kanerva markkinoi itseään puolueen ainoana uskottavana pääministeriehdokkaana vuoden 2007 vaaleihin.
Tosin monet kyselevät, vetääkö Kanerva karismallaan naiset ja nuoret takaisin kokoomuksen äänestäjäksi. Puolueen suosio naisten ja nuorten keskuudessa alkoi hiipua jo Sauli Niinistön valtakaudella
Karismaa löytyy kansanedustaja Jyrki Kataisesta, 32. Huhutaan, että osa puoluekoneistosta olisi linnoittautunut jo Kataisen taakse. Kataista yritetään kampittaa sillä, ettei 36-vuotias pääministeriehdokas olisi uskottava. Harva muistaa, että Esko Aho nousi hallituksen johtoon 37-vuotiaana. Tarmokkuudella ja asiantuntemuksella edennyt kansanedustaja Jari Vilén, 39, on myös spekuloinneissa mukana.
Kokoomuksessa puhutaan "naisbuumista". Naisten liittoa johtava kansanedustaja Paula Risikko, 43, ja euroedustaja Marjo Matikainen-Kallström, 39, pohtivat kisaan lähtöä. Molemmat ovat kotimaan politiikan osalta untuvikkoja. Suurelle osalle kokoomuslaisia naisen valinta puoluejohtoon on vielä kauhistus. Aiemmin vain kaksi naista on rohjennut lähteä puheenjohtajakisaan.
Sirpa Pietikäinen oli ehdolla vuoden 1991 ja Maija Perho 1993 puoluekokouksessa. Molemmat ovat kokoomuksen kyvykkäimpiä naisia, joten on outoa, jos ei vähintään toinen heistä lähtisi uudelleen ehdolle.
Ville Itälän luopumiseen johtaneiden tapahtumien taustalla on taistelu kokoomuksen politiikan sisällön painotuksista. Suuri osa kokoomuspoliitikoista ei halua tätä totuutta tunnustaa.
Historiansa varrella kokoomus on kokenut aatteellisesti sosiaalireformismin, konservatismin ja liberalismin välistä kilpailua.
Kaikissa puolueissa on sisäisiä näkemyseroja ja jos ne tietoisesti haudataan, niin poliittisella liikkeellä ei ole elämisen edellytyksiä.
Kokoomuslaisten kannattaisi katsoa vasemmalle ja pohtia, miten SDP porskuttaa kansansuosiossa, vaikka siellä rohjetaan tuoda erimielisyydet avoimesti esille. Demarit osaavat keskustella jopa kiivaasti ennen päätöksentekoa.
Keskustan vahvuus on myös se, että siellä kyetään suoristamaan rivit päätösten jälkeen, vaikka sitä ennen olisi railakkaastakin otettu yhteen.
Kokoomuksen uuden nousun siemenet kylvetään tulevassa puheenjohtajataistelussa. Kokoomus tarvitsee aidon linjakeskustelun. Oppositiokausi on siihen sopiva vaihe.
Ehdokkaiden kannattaa tarkkailla, miten Ruotsin maltillinen kokoomuspuolue on tarkistamassa linjaansa. Tuore puheenjohtaja Fredrik Reinfeldt on huomannut puolueen politiikan suosivan vain rikkaita.
Kokoomus ei pysty haalimaan kannatusta koventamalla politiikkaansa. Itälä yritti linjata kokoomusta palkansaajapuolueeksi, joka kantaa huolta peruspalveluista.
Keskustan haastaminen onnistuu kokoomukselta vain, jos puolue pystyy lisäämään uskottavuutta palkansaajain keskuudessa.