Kokoomusta runsaan kuukauden ajan esillä pitävä joukko ei ehkä jää viisikoksi. Enteet ovat sellaiset, että ainakin varapuhemies Ilkka Kanerva haluaa vielä kerran yrittää nousua puolueensa johtoon. Kanerva lähipiireineen on pitänyt lukuisia palavereja ehdokkuutta punnitessaan. Europarlamentaarikko Marjo Matikainen-Kallström sekä kansanedustajat Jyrki Katainen, Martin Saarikangas, Kimmo Sasi ja Jari Vilén ehtivät jo Espoossa startata kilpaan, joka ratkeaa Seinäjoki Areenalla aamupäivällä lauantaina 5.6. pidettävässä äänestyksessä. Kanerva ei joudu antamaan paljon tasoitusta, jos pian mukaan ilmoittautuu.
Vaikka kilpaan kuluu viikkoja, varsinaisen loppukirin ehdokkaat ja heidän tukijoukkonsa varmasti ottavat tuttuun tapaan viime tunteina. Vanhan kaavan mukaan junttaus kokouksessa on kiivainta perjantain ja lauantain välisenä yönä.
Ensimmäisessä kohtaamisessaan viisikko vaikutti linjaltaan melko tiiviiltä, kuten arvata saattoi. Matikainen-Kallströmkin jätti syrjään vaatimukset tasaverosta Viron malliin. Ylintä marginaaliveroa kaikki leikkaisivat. Nato-jäsenyys sopii. Jokainen vakuuttaa ainakin julkisesti uskovansa kokoomuksen mahdollisuuksiin nousta seuraavissa eduskuntavaaleissa suurimmaksi puolueeksi.
Kilpailevissa puolueissa seurattiin vahingoniloisina puheenjohtaja Ville Itälän takeltelua ja luopumisilmoitusta, mutta riemu oli ennenaikaista. Ajankohta vaihdokselle on kokoomuksen kannalta mitä hedelmällisin. Puolue korjaa puheenjohtajakilvasta muhkean julkisuushyödyn eurovaalien alla. Kuinkapa tiedotusvälineet voisivat olla seuraamatta kautta maan etenevää kiertuetta ja 4.-6.6. pidettävää puoluekokousta. Uusi valintatyyli kasvattaa kiinnostusta. Ja tuore puheenjohtaja pääsee esittelemään linjauksiaan parahiksi eurovaalien aattona. Oppositiopuolueelle se on mannaa. Hallituspuolueet pääsevät normaalisti esiin enemmän. Nyt puntit tasoittuvat.
Jokaisen suuren puolueen valitsijat joutuvat päätöstä tehdessään kuvittelemaan, miltä ehdokas näyttäisi pääministerinä, miten hän hoitaisi Suomen tärkeimmän poliittisen tehtävän. Ja vähän sitäkin, millaisen hallituksen puheenjohtaja haluaisi koota. Siihen ensimmäinen paneeli antoi joitakin viitteitä.
Erityisesti Vilén liputti porvariyhteistyölle, mutta myös Saarikangas ja Matikainen-Kallström pitivät yhteistyötä keskustan kanssa hyvänä tavoitteena. Sasi vakuutti pystyvänsä yhteistyöhön niin demarien kuin keskustankin kanssa. Kiintoisaa oli, että joukon nuorin, Jyrki Katainen, muisteli keskustaa epäluotettavana yhteistyökumppanina 90-luvun alun porvarihallituksen ajoilta.
Monille kokoomuslaisille on selvästi jäänyt henkisiä arpia niistä tapahtumista. Keskustalla oli vahvoja ministereitä, jotka kieputtelivat silloista kokoomusta mielin määrin. Esko Ahon (kesk) hallituksen näkyvin, historiaan jäävä teko on Suomen vieminen EU:n jäseneksi. Eikä siitä muisteta jäsenyyttä selkeimmin kannattanutta kakkospuolue kokoomusta, vaan erityisesti pääministeriä. Aho huolehti puheenjohtajana, että keskustan suuri enemmistö kannatti jäsenyyttä. Ellei niin olisi käynyt, kansanäänestyksen tulos olisi ollut kielteinen. Oppositiopuolue demareissa oli paljon empijöitä.
Uusi hallitusjakso varmistuisi todella niin, että kokoomus nousisi seuraavissa eduskuntavaaleissa suurimmaksi puolueeksi. Nykyisiä kannatuslukuja katsoen se tuntuu vaikealta. Kaikki Suomen kolme suurta puoluetta ovat kuitenkin linjaltaan niin lähellä toisiaan, että melko pienet asiat voivat heilauttaa tilanteen aivan uudeksi.
Politiikan äärilinjat eivät Suomessa menesty. Siksi myös kokoomuksen puheenjohtajaehdokkaat varovat jyrkän oikeistolaisia kannanottoja.