Kokoomuksen puoluekokouksessa oleellisin ero poliittisiin kilpailijoihin oli huoleton tunnelma. Puolue on hyvin vakaasti Jyrki Kataisen käsissä, mikä antaa sille lähivuosiksi vahvat lähtöasemat.
Suomen suuret puolueet pitävät harvoin niin ulkoisesti tapahtumaköyhiä puoluekokouksia kuin oli kokoomuksella Tampereella. Ei ollut tärkeitä henkilökysymyksiä päätettäväksi, ei poliittisia intohimoja herättäviä linjapäätöksiä tehtäväksi.
Sen jälkeen, kun Ilkka Kanerva tuen puutteessa jätti yrittämättä puoluevaltuuston johtoon, jäivät kokouksen henkilövalinnat pelkäksi kuriositeetiksi. Puolueiden varapuheenjohtajiksi riittää aina yrittäjiä yli tarpeen. Joskus niillä valinnoilla on laajempaakin merkitystä, mutta ei nyt kokoomuksessa.
Mutta isojen uutisten puutteen ei pidä antaa hämätä. Tampereen puoluekokouksessa nousi yksi oleellinen seikka yli muiden: kokousväen tapa suhtautua Kataiseen. Häntä ei katsottu enää vain puolueen puheenjohtajana. Häntä katsottiin sen ehdottomana keulakuvana, kokoomuksen nostajana ja tulevana pääministerinä. Samanlaisia suosionosoituksia seisaaltaan kuin hän nyt sai on Tampere-talossa tavattu antaa vain vieraileville huipputaiteilijoille, ei poliittisille puhujille.
Neljä vuotta sitten Seinäjoella Katainen valittiin puheenjohtajaksi tiukan taiston jälkeen 32-vuotiaana, kun puolue tarvitsi uutta alkua. Kaksi vuotta sitten Joensuussa hän eli vielä jonkinlaista koeaikaa. Nyt vaaleja on voitettu, puolue yllätti itsensäkin pääsemällä hallitukseen ja gallupit näyttävät suuntaa ylöspäin.
Haastajia ei ole, ja mahdolliset kriisinaiheet - Tehyn työtaistelu, Kanervan ero, nykyinen vaalirahajupakka - ovat menneet ohi jättämättä kielteisiä jälkiä Kataisen julkisuuskuvaan. Kontrasti SDP:n ja keskustan nykytilaan on suuri, ja Tampereella sitä vielä korostettiin välttämällä päivänpoliittisia aiheita. Kyseessä oli ennen muuta mielikuvakokous, sisäistä hengennostatusta ja yhtenäisyyden vakuutusta.
Kataisen linjapuhe liikkui paatoksen rajamailla. Se keskittyi arvoihin, välittämiseen ja yhteisvastuuseen, ja jonkun toisen suussa epäuskottavuus olisi jo ollut lähellä. Kataisella on kuitenkin puolue nyt niin hyvin käsissään, että hän saattaa huoletta puhua kokoomusväelle tunnin pelkistä pehmeistä arvoista - ja antaa puoluekokouksen päättää seuraavan puolen tunnin aikana kannanotosta, joka käytännössä voi sysätä puhemies Sauli Niinistön sivuraiteille.
Kokoomuksen perustuslakikannanotto vie ulkopoliittisen vallan yksiselitteisesti presidentiltä valtioneuvostolle. Juuri kokouspäivänä Niinistö otti julkisuudessa vahvasti kantaa "kättelypresidenttiä" vastaan. Tampereella ei tuolle toiveelle korvia lotkautettu, eikä eduskunnan puhemiestä, entistä presidenttiehdokasta ja puolueen ex-puheenjohtajaa kokoomuksen 90-vuotiskokouksessa näkynyt. Puolueen "kuninkuus" on siirtymässä uusiin käsiin.
Kokoomuksen kanta on parlamentarismin näkökulmasta perusteltu, mutta Kataisen vinkkelistä katsottuna asiassa on toinenkin kulma. Juuri nyt hän voi uskottavasti elättää toivetta noususta seuraavien vaalien jälkeen maan pääministeriksi. Jos presidentin ulkopoliittisia valtaoikeuksia karsitaan, ne siirtyvät silloin pääministerille.
Mikään ei ole kuitenkaan vielä varmaa, vaikka myös keskusta otti Joensuussa varovaisen myönteisen kannan presidentin ulkopoliittisen vallan riisumiseen. Se sisältää kuitenkin ehtoja, muun muassa yhteisymmärryksen muiden puolueiden kanssa. SDP laisti koko asian omassa puoluekokouksessaan, joten konsensusta voi olla vaikea saavuttaa.