Oppositio koettaa korventaa välikysymyksellään ennen muuta kokoomusta. Se saattaa onnistuakin, mutta samalla tehyläisten käsitys todellisuudesta hämärtyy entisestään.
Välikysymykset tapaavat olla jonkinlaisia politiikan sisälukutuokioita. Oppositio tekee niitä silloin tällöin, koska tarvitsee tilastomerkintöjä omasta toiminnastaan. Hallitus vastaa, koska vastata täytyy. Puheet luetaan papereista, ja kaikki tietävät, ettei välikysymys vaikuta mihinkään eikä kukaan siitä paljon piittaa.
Tällä kertaa kaikki oli toisin. Eduskunnan salissa käytettiin värikästä kieltä ja nähtiin aitoja tunteenpurkauksia. Oppositio lateli syytöksiään ja hallitus vastaili samalla mitalla.
Välikysymys koski sairaanhoitajien palkkoja eli asiaa, joka on kaikkien huulilla. Keskiviikon ja torstain keskustelu osoitti, että oppositio haistoi tilaisuutensa hyvin. Se etsi hallituksen heikon kohdan ja pystyi kääntämään pitkän perääntymisensä hyökkäykseen - tosin populismin sävyttämään hyökkäykseen. Tässä julkisuuspelissä ei tyylipisteitä jaella. Siinä räiskitään mielikuvilla.
Tätä todistaa sekin, että keskustelussa osapuolet ammuskelivat surutta toisiaan kymmenillä ja sadoilla miljoonilla euroilla. Puhuja toisensa jälkeen lateli suuria summia oman todistelunsa tueksi, ja kaiken lisäksi koko ajan erilaisia summia. Aivan kuin valtiolla olisi jossain rahakasa, josta voitaisiin kauhoa mitä itse kukin haluaa.
Todellisuudessa kunta-alan työntekijät ovat tällä sopimuskierroksella saaneet poikkeuksellisen kovat palkankorotukset, ja ne todennäköisesti ajavat useita kuntia vielä vaikeuksiin. Talousarvioita on kunnissa laadittu paljon pienempien palkkakustannusten pohjalta.
Sairaanhoitajien työtaistelu näyttää hyvin todennäköiseltä, koska hoitajat tulkitsevat saaneensa vaaleissa lupauksen selkeästä tasokorotuksesta muihin verrattuna. Työmarkkina-asiat eivät kuulu eduskunnalle, mutta niillä tehdään nyt politiikkaa kyselemällä, mitä on luvattu ja mitä on annettu. Onko summa jo nyt poikkeuksellisen suuri, vai taasko hoitotyö jätetään palkkakuoppaan?
Välikysymysväittelyn poliittinen purevuus ei selity hoitoalan tilanteella, vaan viime talven eduskuntavaaleilla. SDP:tä jäi kaivelemaan syvältä kokoomuksen nousu kalkkiviivoilla vaalivoittoon. Demarit ovat kriisipalavereissaan hakeneet vaalitappion syytä itsestään, kuten oikein onkin, mutta nyt heille tarjoutui tilaisuus kääntää puukkoa myös kokoomuksen vaalilupaushaavassa.
Apua SDP sai yllättävältä taholta, kokoomuslaisen Jaana Laitinen-Pesolan johtamalta Tehyltä, eikä perinteiseltä SAK:laiselta teollisuusliitolta. Sairaanhoitajille jäi mielikuva kunnon palkankorotuslupauksista. Tehyläisten pettymyksen tunne on aito ja se kohdistuu kokoomukseen. SDP puolestaan on ketterästi omaksunut vaaleissa kokoomukselle kuuluneen oppositioroolin. Miljoonat sinkoilevat ilman vastuuta kansantalouden kokonaisuudesta.
Keskusta on lähinnä koettanut vain väistellä ryvettymistä kiusallisessa asiassa. Opposition iskut suuntautuivat kokoomukseen, jonka puheenjohtaja Jyrki Katainen on nyt poliittisen uransa kovimmassa paikassa. Maalitauluksi joutumisen voi Katainen laittaa huonon harkintansa tiliin.
Kun savu hälvenee, voittajaa voi olla vaikea löytää. Mutta kansakunnan kokonaisetua ei ainakaan palvele se, että välikysymys lisää hoitajien hämmennystä siitä, mikä on mahdollista ja mikä ei. Populistinen välikysymys ei nosta hoitajien palkkoja, vaan lisää heidän työtaisteluintoaan.