Viikon henkilö on kansanedustaja Susanna Koski (kok.).
Hänen Yleisradion A-studiossa maanantaina esittämänsä kommentit työttömälle ja useita sairauksia potevalle Anna-Maija Tikkaselle olivat harvinaisen tökeröitä.
Vaikka Susanna Kosken töräytyksiä auttoi A-studion jutun tekotapa, ne kertovat kokoomuksessa kiihtyneestä oikeistolaisesta kuplinnasta.
Kokoomuksen käymistilasta on esimerkkejä enemmänkin. Kansanedustaja Elina Lepomäki ilmoitti äänestävänsä sotea vastaan ja kansanedustaja Harry Harkimo hyppäsi Liike nyt -liikkeeseen. Samaan aikaan kokoomuksen gallupjuoksu on alkanut hyytyä, ja SDP on noussut kantapäille, jopa ohi. SDP:n puheenjohtajasta Antti Rinteestä on tullut pääministeriehdokas siinä missä kokoomuksen Petteri Orpostakin.
Kosken esiintymisen voisi jättää omaan arvoonsa, mutta tällainen ylilyönti jättää jäljen, vaikkei se edustaisikaan kokoomuslaista valtavirtaa.
Koski on nostattanut kohuja aiemminkin. Vuonna 2013 hänen johtamansa kokoomuksen nuorisojärjestö ajoi periaateohjelmassaan kansanryhmää vastaan kiihottamisen kieltävän pykälän poistoa laista. Koskea on epäilty myös puhe- ja kolumnikopioinnista, jonka hän on kiistänyt. Facebookissa hän on poseerannut Lapuan liikkeen paidassa.
Puolueiden nuorisojärjestöt ovat ylipäätään emopuolueitaan räväkämpiä, niin kai pitääkin. Kokoomuslaisista oululaislähtöinen Piia-Noora Kauppi herätti poliitikonuransa alussa kohuja samalla tyylillä ja kutakuinkin samoista aiheista kuin Koski.
Osaavat ne varttuneemmatkin porvarit. Viime viikolla Helsingin kaupunginvaltuutettu Harry Bogomoloff varoitti Facebookissa Helsingin hienostokaupunginosassa Kulosaaressa "ilman järkevän tuntuista syytä" liikkuneesta "kolmen balkanintumman miehen" porukasta. Bogomoloff pyysi lopulta anteeksi. Jokin vuosi sitten hän töräytti, että Lapin yliopistosta valmistuvat kelpaavat vain lumitöihin.
Kokoomuksessa on perinteisesti ollut jonkin vahvuinen oikeistosiipi, joka on ollut välillä enemmän, välillä vähemmän näkyvissä. Ennen kokoomusta karrikoi Karin pilapiirroksen kypäräpäinen pappishahmo. Mitähän tuohon karikatyyriin voisi piirtää nyt?
Kun kokoomus oli ulkopoliittisista syistä hallituspaitsiossa 1960-luvulta 1980-luvulle, sen oikea siipi oli oli pieni mutta äänekäs. Kun olin eduskuntatoimittajana 1980-luvulla, Pentti Mäki-Hakola ja Tuure Junnila pitivät puheita, joita puoluetta yya-kelpoiseksi vääntänyt remonttisiipi kuunteli korvat punaisina. Etenkin Junnilan esiintymiset olivat puhetaidollisesti mestarinäytteitä; näkömuistinsa ansiosta hän puhui ilman papereita.
Kokoomus muistuttaa suurista puolueista vähiten puoluetta. Sen puoluekokouksissa on silmin nähtävän paljon menestyjiä, jotka taitavat olla vähintään yhtä kiinnostuneita bisneksestä kuin politiikan yksityiskohdista.
Vuodesta 1987 lähtien vain vuosina 2003–2007 hallitusvallasta syrjässä ollut kokoomus on kasvanut keskustan ja SDP:n rinnalle valtionhoitajapuolueeksi, jonka on pakko tehdä kompromisseja hallituskumppaneiden kanssa. Tämä ärsyttää puolueen aatteellisesti puhdasotsaista oikeata laitaa.
Oikean laidan kuplinta on saanut käyttövoimaa hallituksen sote-maakuntauudistuskompromissista, jossa keskusta saa himoamansa maakunnat ja kokoomus sotepalvelujen valinnanvapauden. Ei olisi ihme, jos vastaan pullikoijia olisi muitakin kuin vain Lepomäki.
Takaisin Kosken sanomisiin. Kuulosti siltä, että hän vain puhui mitä ajatteli. Se on monesti vaarallista. Pohjoispohjalainen valtiovarainministeri Ahti Pekkala (kesk.) toisteli aikoinaan eduskunnan kahvilassa, että "pitää ajatella mitä sanoo ettei sano mitä ajattelee".
Epärehellisyydestä Koskea ei voi siten ainakaan moittia. Toinen asia on, että hän epäonnistui täydellisesti sanavalinnoissaan ja että hänen asenteensa ylipäätään sai monen karvat pystyyn, kenties kokoomuksessakin.
Kosken "Kaikilla meillä kuule on rajoitteita!" -sitaatista tulee varmaankin putousmainen hokema. No, hän sanoi kokoomuksen Verkkouutisissa jo vuonna 2014, että kohut "opettavat ja vähän säikäyttävätkin".
Näyttää vain siltä, ettei oppi ole mennyt vieläkään perille.
Kirjoittaja on Kalevan päätoimittaja.