Soten valmistelukoneistoa puretaan, ja vaalien jälkeen se rakennetaan taas uudestaan. 18 "sote-kuntaan" tai maakuntaan pohjautuva ratkaisu lienee silloinkin vahvoilla. Mutta vaalien tulos ratkaisee tarkan mallin.
Hallituksen kaatuminen kaksi viikkoa sitten veti maton sekä sosiaali- ja terveysuudistuksen että siihen sidotun maakuntauudistuksen alta. Toissapäivänä valtiovarainministeriö antoi maakuntiin ohjeet valmistelun hallittua alasajoa varten.
Samaan aikaan on jo selvää, että sosiaali- ja terveydenhuolto aiotaan jollakin tavalla panna uusiin puihin tulevalla hallituskaudella. Tarpeen tähän ovat tunnustaneet käytännössä kaikki puolueet.
Esimerkiksi tarve taata kansalaisen pääsy lääkäriin nykyistä sujuvammin on yhtä polttavana edessä kuin tähän astikin, samoin sote-menojen kasvua joudutaan jarruttelemaan – vaikka keskustelu tästä on nyt vaimentunut.
Nyt maassa kuitenkin puretaan valmistelukoneistoa, ja vaalien jälkeen käynnistetään näillä näkymin uusi valmistelu mahdollisesti hyvin samanlaisin tavoittein.
Karille ajautuneen jättiuudistuksen sanotaan tuottaneen paljon tietoa ja aineistoja tulevankin uudistuksen tueksi. Näin on syytä toivoa. Moni valmistelussa mukana ollut henkilö lienee kuitenkin ennen seuraavaa starttilaukausta jo siirtynyt toisiin tehtäviin ja maisemiin.
Tällä hetkellä todennäköisimmältä näyttää vaihtoehto, että tulevan uudistuksen alueellinen pohjaratkaisu muistuttaa tähänastista maakuntamallia. Näin uskaltaa sanoa, vaikka gallup-ykkönen SDP puhuukin sote-kunnista eikä maakunnista. Sote-kuntien lukumäärä olisi kuitenkin sama kuin keskustan hellimien maakuntien, 18.
Sote-kunnat olisivat nekin itsehallinnollisia alueita. Erona tähänastiseen malliin olisi kuitenkin se, että sote-kunnilla olisi verotusoikeus ja vastuulla vain sosiaali- ja terveyspalvelut, ei kaikkia muita maakunnille suunniteltuja tehtäviä.
Keskusta pitää kiinni maakunnistaan, joihin sillä liittyy myös valtapoliittisia tavoitteita. Kun hallitus hajosi, puolue näyttää saman tien heittäneen kokoomuksen ”markkinamallin” ainakin terveydenhuollosta isoksi osaksi pihalle.
Kokoomuskin on tuonut esiin oman mallinsa, joka näyttää vielä luonnosmaiselta. Puolue antaisi sote-vastuuta kunnille ja kuntayhtymille. Maakunnista ei puhuta.
Kokoomuksen malli lähestyy sitä, mitä kuusi suurinta kaupunkia noin viikko sitten lausuivat: niiden mielestä uudistamista pitää jatkaa kuntapohjaisesti niin, että alueelliset ja paikalliset tarpeet otetaan huomioon.
Siihen nähden, kuinka epäsuhtaisia alueita tähän asti esillä ollut maakuntajako olisi luonut, pelivara alueellisissa ratkaisuissa ei ole huono ajatus. Toinen asia on, kuinka kirkkaaksi tai epäselväksi kokoomuksen malli äänestäjille jää.
Uudistuksen seuraavia askelmerkkejä ei vielä kannata asetella maastoon. Isojen puolueiden yhteistyö johti tällä vaalikaudella maakunta- ja sote-malliin, joka oli kahden hyvin erilaisen tavoitteen pohjalta rakennettu jännitteinen kompromissi. Mitä tuonnempana tapahtuu, riippuu eduskuntavaalien tuloksesta ja tulevan hallituksen kokoonpanosta.