Jos keskusta ryhtyy todella puhumaan Matti Vanhasen johdolla porvarillisin äänenpainoin ja teemoin, kokoomuksen oppositiopolitiikalle jää hyvin vähän tilaa.
Suomen sisäpolitiikan peruskuviot ovat mullistumassa aika lailla. Matti Vanhasen keskusta hylkää tahtopolitiikan ja kilpailijoiden haastamisen. Vastakkainasettelun tilalle tulee asioilla kilvoittelu, neuvottelu ja sovittelu eli yhteistyön politiikka.
Vanhasen sunnuntaina ylimääräisessä puoluekokouksessa esittämä linjaus viittaa siihen, että keskusta sopeutuu suosiolla SDP:n apupuolueeksi. Niin teki kokoomuskin 80-luvun lopulla, kun se vihdoinkin pääsi hallitukseen parinkymmenen oppositiovuoden jälkeen.
Nyt kokoomus etsii oppositiossa uutta voimaa. Se haluaa ottaa keskustan paikan tahtopolitiikan toteuttajana ja SDP:n haastajana.
Kokoomus on tuomassa porvariaatetta takaisin politiikkaan. Merkit olivat nähtävissä jo elokuussa, kun ryhmäjohtaja Ben Zyskowicz tyrmäsi sosiaalidemokraattien "paapovan" hyvinvointiyhteiskuntamallin" ja tarjosi tilalle kokoomuslaista "kannustavaa" mallia.
Puoluevaltuuston kokouksessa lauantaina puheenjohtaja Ville Itälä meni vielä pitemmälle: hän haastoi koko SDP:n ja ay-liikkeen valtarakennelman eli vuosikymmenien aikana luodut järjestelmät. Arvostelun kohteiksi joutuivat suomalainen konsensusyhteiskunta, SDP:n ylivalta ja SAK:n liian suuri vaikutusvalta.
Itälä arvosteli kireää verotusta, heikkoa ostovoimaa, byrokratiaa ja julkisten palvelujen heikkenemistä. Tulopolitiikka ei ole auttanut keskituloisia eikä koulutettuja, ei ole tuonut ratkaisua työttömyyteen, verokilpailuun eikä ikääntymisen aiheuttamiin ongelmiin. Yrittäjiä kohdellaan kaltoin, palveluja tehostetaan kiristämällä työtahtia, vaikka pitäisi purkaa palvelumonopoleja.
Kokoomuksen arvostelussa on melkoisesti perää. Mutta jos ääni olisi ollut yhtä terävä vaalitaistelussa, puolueen vaalituloskin olisi voinut toinen. Itälä kuitenkin peesasi Paavo Lipposta niin, ettei eroa kokoomuksen ja SDP:n välille syntynyt. Jos perusporvari halusi muutosta Lipposen hallitukselle, hänen piti kääntää katseensa keskustaan.
Kokoomus on saanut valtapoliittista oppia olan takaa. Vaalikampanjassa se korosti verotuksen alentamista ja yrittäjyyttä. Muut puolueet ja äänestäjät eivät aiheista innostuneet. Keskusta haastoi SDP:n ja Lipposen, voitti vaalit ja meni hallitukseen. Kokoomus jätettiin oppositioon. Politiikan omituisuuksiin taas kuuluu se, että punamultahallitus noudattaa kokoomuksen vaaliteemoja: panostaa yrittäjyyteen ja alentaa verotusta.
Vanhasen ohjelmajulistus keskustan puoluekokouksessa asettaa kokoomuksen ahtaalle. Hän etsii keinoja Suomen kaksoishaasteeseen, työllisyyteen ja Kiina-ilmiöön sekä väestön ikääntymiseen. Se merkitsee panostusta yrittäjyyteen ja verokilpailukykyyn sekä uusia ratkaisuja matalan tuottavuuden alojen työllisyyden edistämiseen.
Jos hallitus onnistuu ratkaisemaan kaksoishaasteen, kokoomuksen oppositiopolitiikka menettää syömähampaat ja sen oppositiotaipaleesta voi tulla pitkä. Puolueen kritiikin uskottavuutta syö se, että se kieltää nyt sen demarivetoisen politiikan, jota se toteutti kahdessa hallituksessa.
Suomen poliittinen tilanne on omituinen. Maassa on porvarienemmistö, mutta ei-sosialistiset puolueet eivät halua muodostaa porvarihallitusta.