Kokoomus on ottanut käyttöönsä ärhäkkään ja tiukan oppositiopolitiikan. Se on arvostellut keskustaa vaalilupausten syömisestä ja nöyrästä alistumisesta SDP:n apupuolueeksi. Tämä näkyi kokoomuksen mukaan myös ennätysnopeassa budjettiriihessä: keskusta ei uskaltanut sanoa ainuttakaan poikkipuolista sanaa sosiaalidemokraattiselle hallituskumppanille.
Eduskuntaryhmän kesäkokouksessa kokoomusjohto sanoi olevansa pettynyt keskustaan porvarillisten näkemysten puolestapuhujana hallituksessa. Kovin hyvin se ei onnistunut kokoomukseltakaan niinä kahdeksana vuotena, jotka se oli demarijohtoisessa hallituksessa. Jos keskusta on kokoomuksen mielestä "sylikoira", samaa saattoi sanoa kokoomuksesta sateenkaarihallituksessa.
Eduskuntaryhmän kokouksessa arvostelu kohdistui myös SDP:hen. Ryhmän puheenjohtaja Ben Zyskowichin mukaan kokoomuksen on alkaneella vaalikaudella kyettävä haastamaan sosiaalidemokraattinen hyvinvointiyhteiskuntamalli. Sosiaalidemokraattisesta "paapovasta" hyvinvointiyhteiskunnasta on aika siirtyä "kannustavaan" kokoomuslaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan.
Zyskowichin mukaan työväenliikkeen takavuosien edistyksellisyys on muuttunut passiiviseksi etujen puolustamiseksi ja kehityksen torjumiseksi. Tämän päivän vasemmistolaisuus on jarrumiehenä olemista. Vaikka konsensuspolitiikka on viime aikoinakin tuottanut hyviä tuloksia, kuten sovun eläkeuudistuksesta, kääntöpuolena on, että vahva SAK:lainen ammattiyhdistysliike pystyy torjumaan uudistukset vaikka yleislakon uhalla.
Periaatteessa kokoomus on arvostelussaan vahvoilla: SDP:n ylivalta on tosiasia. Jos SAK kykenee valitsemaan presidentin sekä kaatamaan ja valitsemaan pääministerit, todellisia vaihtoehtoja ei politiikassa enää ole.
Kokoomusjohto on selvästi pohtinut vaalitappion ja oppositioon joutumisen syitä. Nyt halutaan kirkastaa puolueen porvarillista ilmettä. Linjanmuutoksen uskottavuutta kuitenkin rasittaa puolueen aiempi nöyrä asenne SDP:tä kohtaan. Vaalitaistelussakin puheenjohtaja Ville Itälä vain tyytyi myötäilemään Paavo Lipposta. Keskusta pani hanakasti hanttiin, sai vaalivoiton ja pääsi hallitukseen. Kokoomus myötäili hallituskumppania, kärsi vaalitappion ja löysi itsensä opposition penkiltä.
Vaalitaistelun aikana keskusta ja SDP olivat päävastustajat ja -vaihtoehdot. Tästä asetelmasta huolimatta puolueet muodostivat hallituksen. Herrasmiesmäisesti käyttäytynyt kokoomus jäi nuolemaan näppejään. Melkoinen opetus niin kokoomukselle kuin muillekin puolueille.
paakirjoitus@kaleva.fi