Vallankammareista häädetyt kokoomuslaiset totuttelevat karuun arkeen. Pitkän hallituskauden jälkeen oppositiopolitikointi ei ole sujunut ilman sopeutumisongelmia.Oppositiopuolueen on tunnetusti vaikea saada yhtä suuria otsikoita kuin vallassa olevien.
Osa puolueen kansanedustajista on ärsyyntynyt puheenjohtajan Ville Itälän ja eduskuntaryhmän Ben Zyskowiczin ärhäkkään ja populismilta välillä haiskahtavaan oppositiolinjaan. Monet kysyvät, kannattaako omaksua keskustalainen tapa tehdä oppositiopolitiikkaa?
Kokoomusjohto hyökkäsi alkuviikosta punamultahallituksen kimppuun kolmen kärjen taktiikalla.
Zyskowicz räimi eduskuntaryhmän kesäkokouksessa sosialidemokraatteja "paapomisesta" ja Itälä kyseli keskustan porvarillisuuden perään. Kokoomuksen "oikeistolainen hulivili" Kimmo Sasi määritteli Matti Vanhasen hallituksen henkisesti ahdasmieliseksi.
Demareiden "paapovassa" hyvinvointiyhteiskunnassa annetaan Zyskowiczin mukaan ihmisten liikaa köllötellä. Kokoomuksen pitäisi tarjota hänen mielestään turvaverkoksi "trampoliinia", joka sopivasti "kepillä" tökkii ihmiset töihin. Hän kummasteli, että demareiden mielestä on parempi olla työtön köyhä kuin työssä käyvä köyhä.
Kylmältä kalskahtavat linjaukset jäivät puolitiehen, kun ne eivät sisältäneet konkreettisia esityksiä. Työttömän yksinhuoltajaäidin olisi kiva kuulla enemmän kokoomuslaisesta kannustavasta sosiaaliturvasta. Hän haluaisi varmasti tietää, onko lasten hauska hyppiä myös kokoomuslaisessa "trampoliinissa"?
Suomalaisessa poliittisessa retoriikassa on tapana vaatia rakenteellisia uudistuksia työelämään ja sosiaaliturvaan. Puhemies Paavo Lipponen ja pääministeri Vanhanen ovat penänneet rakenteisiin pureutuvia uudistuksia, jotta suomalaiset pysyisivät pitempään työelämässä.
Harva poliitikko on kyennyt kertomaan, mitä hän tarkemmin tarkoittaa näillä rakenneuudistuksilla. Työttömyysturvasta ei rohjeta puhua ammattiyhdistysliikkeen pelossa.
Hallitus hyväksyi budjettiriihessä paperin, jonka otsikoksi oli kirjattu toimenpiteet työllisyysasteen nostamiseksi vuonna 2004. Se ei sisältänyt yhtään uutta konkreettista keinoa.
Hallitus päätti vain lykätä työnantajamaksujen alennuskokeilua vuodella eteenpäin. Eikö uusien työpaikkojen luominen palvelualoille ole sittenkään niin tärkeätä kuin vaalien alla?
Kokoomuksen voimakas kritiikki nykyistä hyvinvointiyhteiskuntaa kohtaan on hiukan epäuskottava. Kokoomus oli yhtäjaksoisesti kuusitoista vuotta hallituksessa ja viimeiset kaksitoista vuotta valtiovarainministerin salkku oli puolueella.
Mitä kokoomus on tehnyt hallitusvuosien aikana, jotta nykyisestä "paapovasta ja passivoivasta" sosialidemokraattisesta hyvinvointimallista olisi siirrytty kokoomuslaiseen kannustavaan malliin?
Kokoomus profiloitui niin sanottujen kannustinloukkujen purkamisessa, mikä eteni kuitenkin hyvin takkuisasti. Vasemmisto on syyttänyt kokoomusta siitä, että se pyrki siinä yhteydessä tekemään vaikeimmassa asemassa olevien ihmisten aseman vielä vaikeammaksi.
Naiset ja nuoret eivät luottaneet viime vaaleissa kokoomukseen samassa määrin kuin aiemmin. Suurissa kaupungeissa kokoomuksen kannatus tippui eikä se ollut pelkästään pääministerivaalin syytä.
Oppositiojohtajana Itälä on lähes vaiennut sosiaali- ja ympäristöasioista, joilla hän aiemmin pyrki vahvasti profiloitumaan. Kokoomuksen on syytä paljastaa karvansa. Onko se kovan markkinaliberalismin vai sosiaalisesti vastuullisen markkinatalouden kannattaja?