Maailman terveysjärjestö (WHO) määrittelee, että elämän loppuvaiheenhoito tulisi olla kokonaisvaltaista hoitoa. Kuolevan ihmisen ja hänen omaisensa hoidon tulisi sisältää kivun ja muiden oireiden hoito sekä fyysiset hoitotoimet. Näiden lisäksi WHO nostaa esille psykososiaalisten ja spirituaalisten (spiritual) näkökulmien varhaisen tunnistamisen, arvioinnin ja hoidon.
Sosiaali- ja terveysministeriölle tehty selvitys suomalaisen saattohoidon ja palliatiivisen hoidon minimivaatimuksista jatkaa WHO:n linjaa. Suomalaisessa suosituksessa mainitaan yksilön henkisen ja hengellisen tuen tarve sekä oikeus saada ”vakaumuksen mukaista eksistentiaalista tukea, esimerkiksi sairaalasielunhoidolliset palvelut”.
Tämä suositus myös määrittää, että ”jokaisen terveydenhuollon ammattihenkilön pitää hallita perustason hoito mukaan lukien oirehoidon perusteet, huolenpito kuolevasta ja läheisistä sekä psykososiaalisten ja vakaumuksen mukaisten henkisten tarpeiden arviointi”.
Eurooppalainen saattohoitojärjestö (EAPC) puolestaan on määritellyt henkisyydelle (spiritual) kolme ulottuvuutta (kirjoittajan suora käännös):
1. Eksistentiaaliset kysymykset.
Esimerkiksi identiteetti, merkitys, kärsimys, kuolema, syyllisyys, häpeä, sovitus, anteeksianto, vapaus ja vastuu, toivo ja epätoivo, rakkaus ja ilo.
2. Arvoihin perustuvat aikomukset ja asenteet.
Kaikki se, mitä yksilö määrittää itselleen kaikkein tärkeimmäksi. Esimerkiksi suhteet omaan itseensä, perheeseen, ystäviin, työhön, erilaisiin asioihin, luontoon, taiteeseen, kulttuuriin, eettisyyteen, moraaliin ja elämään itsessään.
3. Uskontoon perustuvat aikomukset ja perusteet.
Henkilökohtainen vakaumus, uskomukset, rituaalit sekä suhde Jumalaan tai johonkin perimmäiseen (Ultimate).
Kokonaisvaltainen hoito on olennainen osa ikääntyvän, kuolevan sekä omaisen kohtaamista. Syvällinen ymmärrys ihmisen eksistentiaalisista kysymyksistä, arvoista ja vakaumuksesta on olennainen, jotta yksilön elämää ja hyvinvointia voidaan tukea ja ymmärtää myös kuoleman kohtaamisen kysymyksissä.
Sote-uudistusten keskellä on olennaista muistaa, että jokainen muutos ja päätös liittyy myös tapaan, jolla ihminen voidaan kohdata. Jokainen päätös vaikuttaa siihen, millaiset mahdollisuudet ja puitteet kohtaamiselle mahdollistetaan tai jätetään mahdollistamatta.
Vain ymmärtämällä ihmistä kokonaisena on mahdollista luoda järjestelmä, joka tukee hyvinvointia silloin, kun kuolema on osa elämän todellisuutta.
Suvi-Maria Saarelainen
tutkijatohtori
Helsingin yliopisto
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.