Oulu Ravintola Uleåborg hakeutui kesän lopulla konkurssiin. Mutta ravintoloitsija Petri Kurttila tietää olevansa omalla alallaan ja aikoo aloittaa Oulussa uudemman kerran.
"Rehellinen ruokapaikka." Se Petri Kurttilalla oli mielessä, kun hän kolme vuotta sitten palasi pääkaupunkiseudulta Ouluun. Perusideana oli löytää suuri-ikkunainen paikka: "Jonne näkyy ja josta näkyy."
Ikkunapinnan lisäksi Tuomiokirkon kupeelta löytyi runsaasti tilaa, jonne sopi selkeä funkistyyli. Ruokalistasta kaksi kolmasosaa edustikin klassista keittiötä. "Ei mitään cross kitcheniä", Kurttila kieltäytyy risteytyksistä.
Kohtalokkaaksi kävi se, että vuosi sitten it-alan yritykset vähensivät selvästi lähtöjään lounaille kaupunkiin. "Linjaa ei kuitenkaan voi vaihtaa joka päivä", ravintoloitsija toteaa pysyneensä uskollisena ravintolan alkuperäiselle ajatukselle.
Lounasseteleistä pysyteltiin erossa, koska parin tunnin rynnäkkö keskipäivällä olisi nostanut henkilöstökustannukset pilviin.
"Kylmä tosiasia on se, että mikään ravintola ei voi tarjota parempaa ruokaa mitä voi tehdä kotona. Mutta kokonaispaketti ratkaisee. Jos ruoka ei ylitä kynnystä, pitää olla palvelua. Tämä on ellipsi, joka keikahtelee laidalta laidalle."
Neuvotteluja käynnissä
Osakkaina ja henkisenä tukena oli kaksi muutakin paluumuuttajaa, jotka nyt ovat jättäytyneet matkasta. Neuvotteluja jatkosta käydään uusien tahojen kanssa. Jos kaikki osuu kohdalleen, tilanne saattaa kirkastua parissa viikossa.
"Missään nimessä en odottanut, että tämä olisi kultakaivos", Kurttila toteaa: "Halusin tehdä maailman parhaan työpaikan meille kaikille." Hän onkin iloinen siitä, että puolet työntekijöistä pysyi mukana alusta loppuun asti.
Moni miettii ravintolan tai baarin perustamista. Mutta toden tullen alkaa jono harveta. "Minä olen joskus löytänyt unelma-ammatin", Petri Kurttila sanoo sitoutumisestaan: "Ainahan taistelua on käytävä. Mutta minulla on usko siihen, mitä teen."
Mysteerikulttuuri
Oulun ruokaravintolakulttuuri on silti säilynyt "mysteerio buffona". Oulussa ruokaravintolat elävät ennen kaikkea yritysasiakkaista. Heidän osuutensa liikevaihdosta saattaa nousta joinakin kuukausina jopa 90 prosenttiin.
Yksityisesti oululaiset sen sijaan lähtevät harvoin spontaanisti ulos syömään. "Se on viikkojen ennakkosuunnittelun tulos", ravintoloitsija tietää.
Arvotukset ovat arvoitus. Ruokaa kun pidetään helposti kalliina, mutta olutiltaan oululainen saattaa sijoittaa tuplasti.
Jopa Porissa, missä talous ja työpaikat ovat tiukassa, ravintolat vetävät väkeä. Jyväskylässäkin syntyy koko ajan uusia paikkoja: "Ja niitä käytetään."
Helsingissä käyttökulttuuri on jo aivan toinen, asiakaskuntakin vaihtuu samoissa tiloissa siitä riippuen, onko päivä vai ilta: "Täälläpäin se ei onnistu."
Asuntoja lisää
Ravintoloitsijan näkemyksen mukaan Ouluun alan asiat tulevatkin 5-6 vuotta Helsingin ja Turun akselia myöhemmin.
Aivan Oulun ydinkeskustassa on itseasiassa ruokaravintoloita varsin vähän, Rotuaarillakin vain pari. Kilpailu kuitenkin tiivistyy: "On tervettä, että tulee erilaisia paikkoja. Tarjonnalla luodaan kysyntää."
Vaan paras avu koko ruokabisnekselle on toistaiseksi ollut Stockmannin tulo. Jatkossa Oulun ravintolakulttuurin vilkkauden ratkaisee se, saadaanko keskustan palvelujen liepeille lisää asuntoja, Kurttila arvioi: "Sieltä tulee peruskäyttäjäkunta. Kaupungissa pitää olla asukkaita."