Lauri Lajusella on pinna kireällä. Rahapulasta kärsivän Oulun yliopiston rehtori on viettänyt viime viikot säästötavoitteiden ja kritiikin ristipaineessa. Yliopiston tulevaisuus pitäisi turvata lokakuussa julkistetulla sopeuttamisohjelmalla, mutta kaikki eivät ole viestiä purematta nielleet.
Soraääniä on kuulunut varsinkin Linnanmaan uudelta puolelta, kasvatustieteilijöiltä ja humanisteilta. Sanotaan, että säästövaatimukset jakautuvat epäoikeudenmukaisesti, että rehtorilta on tullut kylmää vettä niskaan.
Lajusen pinna kiristyy entisestään. Hänhän tässä on kylmää vettä niskaansa saanut. Perusteettomalta tuntuva kritiikki satuttaa. Yöunet eivät sentään ole menneet.
"Asioihin suhtaudutaan niin tunneperäisesti, ettei faktoja haluta kuulla", rehtori valittaa. Niistä hän haluaa tehdä nyt selkoa.
Tilakulut kasautuvat
Käsi viittoo tiuhaan vaihtuvia kaavioita, suu suoltaa numerotietoa. Lajusen totuus on niin mutkikas, ettei ole ihme, jos sanoma matkalla vääristyy. Tätä hän korostaa itsekin.
Ensinnäkin talousvaikeuksien syyt; on väitetty, että eräs niistä on yliopiston uudisrakentaminen. Lajusen mukaan tilakustannuksilla on kyllä osuutensa sopassa, mutta ei niin yksiviivaisella tavalla kuin joskus esitetään.
"Yhtään ylimääräistä tilaa emme rakenna. Tuntuu kohtuuttomalta, että ne, jotka ovat aiemmin saaneet hyvät ja asianmukaiset tilat, sanovat ettei uusia tiloja muka tarvita, kun toiset ovat vuorossa", hän kritisoi.
Piikki kohdistuu humanisteihin ja kasvatustieteilijöihin, joiden majapaikat valmistuivat kymmenisen vuotta sitten, kun yliopiston talous oli parhaassa kunnossaan.
Nyt Linnanmaalle on kohoamassa sähkö- ja tietotekniikan Tietotalo 1:n laajennus, Kontinkankaalle uusi rakennus lääketieteelle. Ensi vuonna valmistuu Tietotalo 2, johon muuttaa tietojenkäsittelytieteen laitos, tähän asti koditon. Mikrobiologia ja hoitotiedekin pyörivät vielä toisten nurkissa milloin missäkin.
"Ei siitä ole kuin pari kolme vuotta, kun opiskelijat demonstroivat tilanahtautta luentoteltoilla. Paha tilanne purkautuu nyt yhdellä kertaa", Lajunen kertoo. 1995 neliöitä oli 13,8 per ihminen, tähän vuoteen tultaessa luku on tippunut 13:een - lisärakentamisesta huolimatta.
Vaaditaan muttei tueta
Ja näin päästäänkin yhteen kriisin taustatekijään eli yliopiston voimakkaaseen kasvuun.
Kymmenessä vuodessa Oulun yliopiston opiskelijamäärä on noussut viidellä tuhannella, 16 000:een. Eniten ovat laajentuneet teknillinen ja luonnontieteellinen tiedekunta, joiden oppialat laitteineen ja laboratorioineen syövät rahaa.
Rahantulo ei ole kuitenkaan lisääntynyt samassa tahdissa. Rehtorin äänessä kuultaa katkeruus, kun hän muistelee, kuinka sähkö- ja tietotekniikkaa laajennettiin erityisesti siksi, että IT-ihmettään esiin taikonut elinkeinoelämä niin vaati. "Pohjois-Suomi ja Oulun seutu kantavat nyt hedelmiä siitä, mitä olemme tehneet. Hieman harmittaa, että kun yliopisto on joutunut vaikeuksiin, ei tukea ole kuulunut."
Sana "hieman" vääntyy siihen malliin, että ironia käy selväksi tosikommallekin.
Mutkikkaampi köyhtymisen syy on opetusministeriön rahanjakomalli, joka ei suosi Oulua. Yksi monista jakokriteereistä, niin sanottu kustannuskerroin, on painunut tekniikan ja luonnontieteen kohdalla liian alas.
Tässäkin jäljet johtavat opiskelijamäärien kasvuun: kun tutkintoja tuotetaan entistä enemmän suhteellisesti halvemmalla, laskee tutkinnon yksikköhinta ja sen myötä kustannuskerroin. Kalliiden tieteenalojen rahoittamiseen tällainen malli ei riitä.
Eräässä toisessa jakokriteerissä, tutkintojen määrässä, Oulun yliopisto puolestaan pärjää suhteellisesti huonommin kuin monet muut. "Tässä tilanteessa me tietysti häviämme", rehtori toteaa ja myöntää, että tutkintovajeeseen on osasyynä teekkareiden ennenaikainen siirtyminen työelämään.
Pahan ruumiillistuma
Ja niin koitti kriisi. Pelastukseksi sorvattu sopeuttamisohjelma edellyttää viiden miljoonan euron menoleikkausta vuosina 2004-2006, neljää prosenttia valtionosuuteen nähden.
Varsinainen poru syntyi kuitenkin vasta kun yliopiston hallitus päätti sisäisestä rahanjakomallista. Yksimielisyyttä ei löytynyt, vaan asiasta jouduttiin äänestämään.
"Se varmasti aiheutti patoutumia, jotka purkautuvat rehtoriin. Olen pahan ruumiillistuma. Mutta enhän minä ole ketään rankaisemassa. Minulla ei ole vaihtoehtoja. Jos ylitämme määrärahamme, se on tilirikos, josta vastaa erityisesti rehtori", Lajunen tilittää.
"Ymmärrän kyllä, että väki on tässä tilanteessa tyytymätöntä, mutten sitä, että kritiikki kohdistuu minuun. Enkä sitä, että suurimpia kritisoijia ovat ne, jotka lopullisessa rahanjaossa pärjäävät parhaiten. Ne, jotka sanovat olevansa häviäjiä, ovatkin voittajia."
Jälleen piikki Linnanmaan pohjoispäähän. Humanisteihin ja kasvatustieteilijöihin kohdistuu Lajusen mukaan pienimmät säästöpaineet heti taloustieteiden tiedekunnan jälkeen.
"Tekniikassa ollaan lähellä 10 prosentin säästövelvoitetta, luonnontieteissä ja lääketieteessä se on 5 prosentin luokkaa. Luonnontieteellisen ja teknillisen dekaanit eivät ole halunneet tulla asiassa julkisuuteen, mutta voit arvata, miltä heistä tuntuu", Lajunen sanoo ja toivoo, että tieteenalojen vastakkainasettelusta päästäisiin.
"Perusviesti on ollut kaikille täsmälleen sama. Tarkoitus on, että rauhoitetaan tilanne ja turvataan ihmisten työpaikat."