"Ennen kuin alamme lopetella...", kuuluu tällä viikolla monena päivänä. Ajatuksen esittäjä on Iiron kouluksi kutsutun instituution koulumestari Iiro Kajas, innostava pedagogi ja lausuja. "Ennen kuin alamme lopetella" merkitsee yleensä sitä, että Iiron koululle varattu aika on jo ohitettu, Iiro on havainnut sen, valmistautuu loppukiriin ja ottaa vielä pari runonäytettä, joiden esitystä ei kiire vaivaa.
Kuulijakunnassa viihtyy tänä vuonna kuten aiemminkin Kajaanin runoviikon perusyleisö. Selvästikin on eniten hyvin koulutettuja keski-ikäisiä naisia kesätamineissaan.
Tämänvuotisen runoviikon Iiron koulu käynnistettiin torstaina turkulaisrunoudella ja Turkua määriteltiin samalla laajemminkin.
Kajas, joka itse syntyi 45 vuotta sitten Turussa, ihmetteli, miten maailman nopeimman miehen Paavo Nurmen osoite saattoi olla Jarrumiehentie 4. Osoite tuli hänelle tutuksi, kun omat isovanhemmat asuivat siinä.
Kajas mainitsi lähes kaikki merkittävimmät turkulaiskirjailijat ja -runoilijat JukkaParkkista lukuunottamatta, joka myös oli Iiron listoilla, mutta hän ei ennättänyt aivan kaikkia, kun aika loppui aiemmista kesistä tuttuun tapaan.
Sillä tiedolla Iiro Kajas kuitenkin ennätti yleisöään hämmästyttää, että turkulaiskirjailija Anni Polva oli ollut Pentti Haanpään kanssa kirjeenvaihdossa 1930-luvulla siihen saakka, kunnes meni naimisiin.
Lausuilevaksi urooksi
Tällä viikolla tulee 20 vuotta täyteen siitä, kun nuori Iiro Kajas valittiin Kajaanissa vuoden nuoreksi lausujaksi muun muassa Jaakko Juteinia sisältävällä Tottelemattomat jäsenet -ohjelmistollaan, ja samalla 20 vuotta siitä, kun Lounais-Suomen poika ensimmäisen kerran osallistui koko kainuulaiseen festivaaliin.
Se oli kesällä 1983, kun trendinä oli, että keski-ikäiset naiset lausuivat yleisölle, joka koostui keski-ikäisistä naisista. Kaikki nuoretkin tulokkaat olivat naisia, siispä yleensä myös vuoden nuoret lausujat. Silloin Timo Tiusanen eli ja Veikko Sinisalo oli vakiovieras Kajaanin tapahtumassa. Kumpikin herroista riemastui, kun mies vihdoin voitti tämän naistensarjaksi muuttuneen ottelun, ja Timo Tiusanen sai aiheen puhua ylpeästi lausuilevista urooista, joiden joukkoon Kajas oitis liitettiin.
Kukapa olisi tuolloin uskonut, että rauhallinen, älykäs ja salahauska runouden tulkki oli vain muutama vuosi aiemmin ollut sairaalloisen ujo raumalainen koulupoika. Jopa tunneilla vastaaminen tai aineen lukeminen oli saanut hänen äänensä värisemään ja jalkansa tutisemaan.
Varsinaista ihmeparannusta ei ollut, mutta kun entinen raumalaiskoululainen lähti opiskelemaan ensiksi Turkuun ja vuonna 1978 Helsinkiin, hän ajatteli, että asialle oli pakko tehdä jotakin. Sille tehtiin, tärkeänä opettajana Ritva Ahonen. Vuoden 1980 kevätnäytteiden jälkeen Iiro Kajas ilokseen huomasi, että tästähän säilyttiin hengissä. Siitä se sitten käynnistyi.
Iiro Kajaksesta tuli Suomen Lausujain Liiton sihteeri ja Helsingin seudulle monen kansalais- ja työväenopiston päätoiminen tuntiopettaja. Niinpä Kajas rientää hauskoine luentoineen Helsingin, Porvoon, Espoon ja Vantaan opistojen väliä ja opettaa jopa kolmessa helsinkiläisessä vanhainkodissa. Tätä hän on nyt tehnyt 15 vuotta.
"Pidän kovasti työstäni. Minusta on tullut kansalais- ja työväenopistojen rakastaja. Ne ovat tehneet hienoa työtä yli 100 vuoden ajan."
Vain yksi välivuosi
Kajaanissa Iiron koulu, jota ei tosin nykyisellä nimellä heti kutsuttu, alkoi joko vuonna 1996 tai 1997, Iiro Kajas itse muistelee.
Yhtenä vuonna Kajas kuitenkin korvattiin Hannu Tarmiolla, joka tuli Maailmanrunosydämineen, kunnes alkoivat taas Iiron koulun vuodet.
Aivan alussa aiheina olivat Anja Samooja ja Harri Kaasalainen. Edellistä muisteli Iiron kanssa Eeva-Kaarina Volanen ja jälkimmäistä Veikko Sinisalo. Kumpikin puhui ystävästään sen lisäksi että esitti näytteitä.
Sekä Samooja että Kaasalainen kuuluvat niihin Kajakselle läheisiin runoilijoihin, joita hän halusi nostaa esiin, koska nämä olivat jääneet syystä tai toisesta unholaan.
Jopa L.Onerva kuului vielä viisi vuotta sitten tällaisiin, hän väittää ja muistuttaa, että Kaasalaista muistettiin alati verrata Lauri Viitaan ja todeta, että Viita aina teki saman paremmin. "Olen näihin kaikkiin jollakin tapaa viehättynyt", tulee selitykseksi mieltymys niin sanottuihin unohdettuihin runoilijoihin.
Vuosi aina kerrallaan
Runoviikko tekee sopimuksen Iiro Kajaksen kanssa vuodeksi kerrallaan. Ensi vuodesta ei ole ainakaan vielä puhuttu. Mutta jos olisi, niin mitä silloin:
"Sellaista pulaa ei tule, etteikö löytyisi kiinnostavia aiheita", Kajas sanoo ja muistaa ensimmäisenä vuoden 2004 100-vuotiaan Arvo Turtiaisen, niin Stadin Arskaksi kuin tämä kainuulaissilmin korostuukin. Häntä itseään kiinnostaisi myös lausuntataiteen historia ja huomattavat lausujapersoonat, mihin näytteitä saataisiin levyiltä.
Kajas kertoo, että meneillään olevaksi viikoksi hän ei itse päässyt valitsemaan aiheita, vaan ne tulivat runoviikon puolelta. Hänen omiin ehdotuksiinsa olisivat kuuluneet 85 vuoden takaisen kansalaissodan runoilijat ja kirjailijat kuten Juhani Siljo ja Maiju Lassila ja se, miten kansalaissota vaikutti suomalaiseen kirjallisuuteen jotakin SillanpäänHurskasta kurjuutta myöten.