Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on monin verroin korkeammalla kuin koskaan 650 000 vuoteen. YK:n ilmastoraportin jälkeen kaikki huomio pitäisi jo kiinnittää toimintaan, sillä tieteellinen näyttö on riittävä.
On totta, että maapallon ilmasto on vaihdellut aikojen saatossa. Perjantaina julkistetun kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n tulosten pitäisi silti poistaa viimeisetkin epäilyt siitä, etteikö nyt olisi käsillä ihmisen aikaansaama poikkeuksellinen tilanne maailman ilmastossa.
Ilmakehän hiilidioksidi- ja metaanipitoisuudet ovat moninkertaisesti korkeammalla kuin koskaan 650 000 vuoteen, ja sitä pidemmälle ei kyetä mittaamaan.
Mittaukset osoittavat myös, että viimeisten 50 vuoden lämpökehitys on ollut poikkeuksellinen verrattuna edeltäneisiin 1 300 vuoteen. Maapallon napa-alueet eivät ole olleet nykyistä lämpimämpiä 250 000 vuoteen. Tuolloin pohjoiset jäätiköt sulivat, mikä johti veden pinnan nousuun neljästä kuuteen metriä. Niin oletetaan käyvän myös lähivuosisatoina, mikäli Grönlannin jäätiköt katoavat.
Tämän vuosisadan aikana meren pinta ehtisi nousta 20-60 senttiä, olettaen ettei jäätiköillä tapahdu äkkinäisiä muutoksia. Toisin sanoen rannikkojen tulviminen alkaa jo nykyisen sukupolven aikana.
Ilmastoraportti ei löydä meneillään oleville muutoksille mitään toista vähänkään mahdollista selitystä kuin ihmisen toiminta. Tämän jälkeen loogisesti seuraava kysymys on, pystyykö ihminen muuttamaan toimintaansa.
Perjantainen raportti liikkuu hyvin tiukasti numeroissa ja tieteessä. Ilmastopaneelin seuraavat myöhemmin keväällä julkistettavat tiedot koskettavat jo seurauksiakin. Lopullinen yhteenveto saadaan loppuvuodesta.
Ilmastopaneelia laajapohjaisempaa ja arvovaltaisempaa elintä kehityksen arvioimiseen ei ole olemassa. Työssä ovat mukana käytännössä koko alan tiedeyhteisö sekä hallitusten edustajat. Tuloksia ei siis voi pitää pelotteluna, vaan parhaana tehtävissä olevana arviona todellisuudesta.
Pelin hengestä kertovat silti esimerkiksi brittiläisen Guardian-lehden tiedot, joiden mukaan Yhdysvaltain hallitusta lähellä oleva tutkimuslaitos olisi tarjonnut 10 000 dollarin palkkioita niille tiedemiehille, jotka astuvat esiin kritisoimaan ilmastopaneelin työtä.
Ilmastonmuutosta vähättelevän tiedon uskottavuus on kuitenkin jo olemattoman ohut. Maapallon lämpeneminen on kiistatonta, ja auki on lähinnä kehityksen nopeus ja sen seuraukset. Näiden asioin kanssa ei ole leikkimistä. Äskeinen selvitys Australiasta kertoo, että maan suurimman kaupungin Sydneyn juomavesi uhkaa muutamassa vuosikymmenessä loppua jatkuvaan kuivuuteen ja kuumuuteen.
Vaikka ilmastosta puhutaan nyt enemmän kuin koskaan ennen, teot eivät ole vielä seuranneet perässä. Kehitystä ei enää voi kääntää takaisin, mutta sitä voi hidastaa. Yhtä ihmelääkettä siihen ei ole, vaan tarvitaan kaikkia mahdollisia toimia. Esimerkiksi Suomen mitassa ne voivat liikkua kodin hehkulamppujen vaihtamisesta autoverotuksen muutokseen ja suuriin energiaratkaisuihin.
Lisäksi on väistämätön tarve sille, että kansainvälinen yhteisö ryhtyy neuvottelemaan uusista yhteisistä päästöjen rajoitustavoitteista. Kioton sopimus tarvitsee seuraajan, joka vaikuttaa myös Yhdysvaltain, Intian ja Kiinan kaltaisten maiden toimiin.
Käytännössä tämän seurauksena on kehitettävä paljon uutta vähäpäästöistä teknologiaa, joka luo myös jo itsessään uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Ilmastonmuutoksen rajoittaminen vahingoittaa taloutta ja talouskasvua paljon vähemmän kuin sen torjumatta jättäminen, mikä käy kaikille todella kalliiksi ajan mittaan.
Koko kansainvälinen ilmastopaneeli jo on ainutlaatuinen osoitus siitä, että kehityksen vakavuus ymmärretään laajasti, eivätkä historian kirjat tarjoa nyt ratkaisua ongelmiin. Sen sijaan mitä tahansa nyt tehdäänkin, se jää historiaan. Nykyisellä sukupolvella on käsissään vastuu, jota se ei voi väistää.
Jos lämpötilan nousu saadaan jäämään pariin asteeseen, muutokseen voi luultavasti sopeutua. Jos nousu tällä vuosisadalla on yli neljä astetta, meidän on vaikea edes kuvitella seuraavien sukupolvien elinoloja.