Kärppien mestaruus ei ole mikä tahansa mestaruus. Siihen liittyy erittäin voimakas tunnelataus, jolla on laajempaakin yhteiskunnallista merkitystä.
Pääsiäissunnuntaita pidetään juhlapäivänä, johon kiinteästi liittyvät rauhoittuminen, lepo ja virkistys. Tämä sunnuntai oli toisenlainen. Jos koko Oulu menee hetkessä sekaisin, ja ihmiset virittävät itsensä täyteen karnevaalihumuun, kysymys on jostain erittäin poikkeuksellisesti tapahtumasta.
Mestaruus tuo riemua arkeen ja on erittäin tervetullut koko Pohjois-Suomelle ja sen väestölle. Mestaruus on signaali meille kaikille, että myös pohjoisessa - kaukana etelän valtakeskuksista - löytyy valtava määrä osaamista, tahtoa, yritystä ja onnistumista oikeissa asioissa.
Juuri nyt pohjoissuomalaisuus on "in". Kärpät on näyttänyt, mihin suuntaan nuolet osoittavat.
Ensimmäistä kertaa 23 vuoteen liigakulta lipsahtaa suomalaista kiekkoilua hallitsevan kolmion Turku - Tampere - Helsinki ulkopuolelle. Kuinka ollakaan, myös edellisellä kerralla mestarin nimi oli Kärpät.
Nykyaikaa ei ole ilman historiaa. Mestaruuden syntysanat lausuttiin melkeinpä silloin, kun kolme kaverusta Jouko Lahti, Jorma Nykänen ja Eero Tauriainen päättivät perustaa Kärpät 31.3. kello 21.30 Koulukadun ja Asemakadun kulmassa.
Nyt Kärpät on jälleen juhlittu mestari, mutta 58 vuoteen mahtuu myös uskomaton määrä tuskaa, vaikeuksia ja epäonnistumisia, joista - ihme kyllä - organisaatio on selvinnyt. Kannattajien on syytä suunnata kiitoksen kauniit sanansa myös Kärppien uudisraivaajille, joita ilman yksikään voitto tai mestaruus ei olisi mahdollista.
Edellä mainittujen perustajajäsenien lisäksi mieleen ponnahtaa ensimmäisenä mieleen jo edesmennyt Paavo Pikkarainen, joka omalla panoksellaan ratkaisevasti vaikutti ensimmäisen tekojään 1965 ja jäähallin 1975 rakentamiseen. Kesällä 1965 Pikkarainen asui koko kesälomansa teltassa Raksilassa, jotta pystyi tekemään mahdollisimman pitkä talkoopäiviä tekojään valmistumiseksi. Vastaavaa uhrautumista nyky-yhteiskunnasta on vaikea löytää.
Tämän päivän tärkeimmät taustahahmot ovat puheenjohtaja Seppo Arponen ja toimitusjohtaja Juha Junno, jotka totisesti tietävät, kuinka kovaa työtä paluu korpivaellukselta parrasvaloihin on vaatinut. Etenkin Arponen joutui lähdes mahdottoman eteen 1994, jolloin Kärpät ajautui konkurssiin, mutta puheenjohtajan usko tuotteeseen ei silloinkaan horjunut.
Mestaruus on osoitus myös hurjasta taistelutahdosta, jossa käytännöllisesti katsoen kaikki olemassa olevat voimavarat pantiin likoon.
Niklas Bäckström pelasi koko kevään polvi riekaleina, ja voi vain kuvitella, kuinka paljon hän on joutunut kestämään niin henkistä painetta ja fyysistä kipua. Ratkaisevassa finaaliottelussa Bäckström piti nollan. On miehellä suuri sydän.
Mikko Lehtosen selkä on niin kipeä, että hän tuskin pystyi kävelemään ottelun jälkeen. Oli suoranainen ihme, että hän hyppäsi finaalissa kaukaloon. Hurja suoritus.
Ilkka Mikkola on mestarijoukkueiden mies. Joku pelaaja tahkoaa SM-liigaa 600 ottelua, eikä koskaan voita mitään. Mikkola on vasta 25-vuotias, ja hänellä on jo viisi liigakultaa.
Kapteeni Sakari Palsola on mies paikallaan. Hänestä huokuu ihailtavaa suuruutta, empaattisuutta ja ajattelun voimaa. Kun Palsolan jääkiekkoura joskus päättyy, siviilipuolella hänestä tulee jossakin yrityksessä mitä parhain esimies. Hän jos kuka kunnioittaa alaisiaan ja osaa ottaa huomioon läheisensä. Tästä ei kapteeni parane.
Kari Heikkilän panos joukkueen mestaruuden takana on kiistaton. Kun SM-liiga kokoontuu ensi viikonloppuna Helsingin Kalastajatorpalle viettämään tämän kiekkokauden päätösjuhlia, Heikkilä on ykköskandidaatti vuoden valmentajaksi. Titteli, jonka Juha Junno voitti KalPan hopeavuonna 1991.
Heikkilän nousu mestarivalmentajaksi on käynyt rajun mankelin läpi. Epäilijöiden joukko on jatkuvasti ollut suuri ja äänekäs, mutta mies on pitänyt omat suuntaviivansa. Työssä on ollut johdonmukainen ja kärsivällinen johtoajatus.
Kun Heikkilä lähtee ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen pitkälle kesälomalle, tunne on varmastikin täyttymyksellinen. Hänen suunnitelmiinsa kuuluu sapattivuoden pitäminen, mutta kuka tietää, jos kärppävalmentaja saa myöhemmin tänä vuonna riittävän houkuttelevan tarjouksen.
Ottajia kyllä riittää.
Mestaruudessa näkyy myös koko joukkueen valtava henkinen kasvu ja äärimmilleen viritetty paineensietokyky. Vuosi sitten joukkue ei ollut valmis voittamaan mestaruutta, mutta aikaratas teki teki tehtävänsä. Nyt kaikki palaset loksahtivat omiin lokeroihinsa.
Mestaruuden mahtuu myös suuri palanen onnea, mutta hyvällä joukkueella on aina onnea, joka on ansaittua. Ja kuinka pienestä asiat voivat olla kiinni. Yhdeksi esimerkiksi kelpaa HIFK:n Joonas Vihkon tolppaan osunut laukaus jatkoajalla. Jos kiekko olisi mennyt maaliin, Kärpät olisi jäänyt pronssipeliin.
Koko kausi - ne kymmenet ottelut ja miljoonat hikipisarat - kulminoitui nyt yhteen onnistuneeseen laukaukseen, joka onnistui. Tuolla maalilla Kärpät nousi historiaan. Jos vastaavan suorituksen olisi tehnyt joku TPS-pakki, ikimuistoiset kultajuhlat olisivat siirtyneet kahdella päivällä eteenpäin tai niitä ei olisi pidetty ollenkaan.
Uusi valmentaja Kari Jalonen ottaa vastaan haasteen, jossa työkalut on kunnossa. Kärpillä on nimittäin kasassa kuusi kentällistä sopimuspelaajia, joten kokoonpanoon tulee vain hiuksenhienoja muutoksia.
Mestarijoukkueen kotimaisen pelaajat ovat Niklas Bäckströmiä, Mikko Myllykoskea ja Ari Vallinia lukuunottamatta kaikki Pohjois-Suomesta. Kärpät on aina luottanut omiin junioreihin - myös 1981, jolloin mestarijoukkueen ainoat tuontipelaajat olivat maalivahti Ari Hellgren ja keskushyökkääjä Mikko Leinonen.
Ulkomaalaisista pelaajista Petr Tenkrat ja Brett Lievers jatkavat Kärpissä. Kolmikosta Martin Stepanek - Vladimir Machulda - Brad Smyth yhden on väistyttävä, koska kiintiö putoaa neljään.
On kokoonpano sitten mikä tahansa, yksi asia on varmaa.
Kärpille kelpaa vain Suomen mestaruus.
jouko.vuorjoki@kaleva.fi