Oulun yliopistolla ovat edessä kovenevat ajat. Yksityistä rahoitusta pitäisi ryhtyä kokoamaan entistä enemmän
samaan aikaan, kun maan talous liukuu alamäkeä.
Ainakin kakkonen, joissakin piirteissä jopa maan paras. Tällainen näkemys Oulun yliopistosta nousi vallitsevaksi tiistaina Kalevan tietoiskussa, jossa käsiteltiin 50-vuotiaan yliopiston tilaa ja tulevaisuutta. Yleisö koostui lähinnä yliopistolaisista itsestään, joten arviojia vaivasi tietty jääviys. Silti tuon kannan kannan tueksi voi esittää myös faktaa.
Helsingin yliopiston jälkeen jaetulle kakkossijalle Oulun asetti myös keskustelun virittäjänä toiminut, tutkimusmaailmaa hyvin tunteva Ulkopoliittisen instituutin johtaja Raimo Väyrynen.
Tilaisuudessa kävi selväksi, että Oulun yliopistoakin vaivaa hallintorumba, ajan kuluminen kokouksiin, palavereihin ja rahoitushakemusten laadintaan. Ne vievät aikaa opetukselta ja tutkimukselta, mitkä ovat yhä yliopiston päätehtäviä. Silti esimerkiksi kokousten määrään tuskin voidaan löytää radikaalia muutosta, ellei samalla haluta siirtää päätöksentekoa nykyistä harvempiin käsiin.
Oulun yliopisto perustettiin poliittisten päättäjien valistuneisuuden ja pohjoissuomalaisten peräänantamattoman yhteistyön tuloksena. Nyt ollaan taas tilanteessa, jossa tarvitaan yhteishenkeä ja -vastuuta. Näin siksi, että uusi yliopistolaki asettaa vuoden 2010 alussa yliopistolle kovan haasteen etenkin rahoituksen hankinnassa.
Valtio kyllä tarjoaa vastakin rahoituksen perustoimintoihin, mutta korkeimman opetuksen ja tutkimuksen rajusti kilpaillussa maailmassa niillä resursseilla ei lattiatasoa ylemmäksi ylletä. Yliopistojen on pakko hankkia aiempaa enemmän tukea ulkopuolelta.
Noin kolmannes Oulun yliopiston vuosittaisesta runsaan 200 miljoonan euron rahoituksesta tulee nyt muualta kuin valtion budjetista. Tavoitteena on osuuden nosto puoleen muutamassa vuodessa. Samaan aikaan päälle kuitenkin kaatuu kaksi suurta ongelmaa: talouskasvu saattaa pudota nollaan, ja elinkeinoelämän rahoista kamppailee innovaatioyliopistoksi kutsuttu Aalto-korkeakoulu.
Ensi vuonna toimintansa aloittavan Aalto-korkeakoulun säätiöön kootaan paraikaa 200 miljoonaa euroa yksityisiltä tahoilta. Summa on niin suuri, että se vie väkisinkin happea rahojen kokoamiselta muille yliopistoille, kuten Raimo Väyrynen muotoili. Nyt pitääkin siis toivoa, ettei Aallosta tule tsunamia, joka murentaisi maan muiden yliopistojen toimintaa.
Koko Pohjois-Suomen pitää nyt tajuta oma etunsa ja huolehtia Oulun yliopiston toimintaedellytyksistä. Ilmeinen vaara on, että valtakunnallisten yritysten ja säätiöiden katse kiinnittyy uuteen, ihmeellisen etelän opinahjoon, ja katveeseen jäävät entiset, hyvää työtä tekevät yliopistot, Oulu niiden joukossa.
On mainiota, että esimerkiksi Oulun kauppakamari on ryhtynyt tosissaan työhön yliopiston tukemiseksi ja haluaa tuoda yhteistyöhön mukaan pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Yliopisto on luonut monille niistä toimintaedellytyksiä ja kasvattanut johtajia. Uutta luovan, kansainvälisesti arvostetun opinahjon tulevaisuus on turvattava Oulussa, jotta sen myönteiset vaikutukset tuntuvat alueella vastaisuudessakin. Yliopiston pitää kuitenkin pystyä uudistumaan niin, että yritykset kokevat tukemisen hyödylliseksi.
Puhtaasta sympatiasta kukkaroitaan yliopiston puolesta avaavat lähinnä entiset opiskelijat, alumnit, joiden puoleen kannattaakin nykyistä pontevammin kääntyä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa siltä joukolta tuleva tuki on merkittävä.