MAANINKAAnna-Raita ja Jorma Hintikka tulivat Haukiputaan Kellosta suviseuroihin seitsemän lapsensa kanssa. Lauantaina aamupäivällä perhe oli jo asettunut asuntovaunuineen seurakentälle. Vaunun viereen oli pystytetty iso teltta vanhempien lapsien yöpymispaikaksi.
"Meillä on oikein hyvät olosuhteet. Tämä vuokrattu asuntovaunu on viihtyisä, tilava ja kaikki toimii. Joskus on ollut huonompiakin vaunuja. Telttaan en mielelläni lähtisi", Anna-Raita kertoo.
Hintikan perheelle suviseurat ovat jokakesäinen retki.
"Ollaan me oltu joitakin kertoja tulemattakin, esimerkiksi jos vauva on ollut aivan pieni. Yleensäkin perhetilanne ratkaisee tulemisen. Minä olen ollut seuroissa ainakin 25 kertaa", Jorma jatkaa.
Suomessa arvioidaan olevan noin 100 000 vanhoillislestadiolaista. Lauantaina Maaningan seurojen kävijämäärä ylitti 73 000, eli suurin osa herätysliikkeen jäsenistä oli paikalla. Hintikoiden mukaan innokasta osanottoa selittävät monet tekijät.
"Seuroista haetaan omalle uskolle vahvistusta. Samalla täällä nähdään tuttuja ja sukulaisia. Ja meidän perheelle tämä on yhteinen kesälomaretki. Suviseurat ovat monella tapaa vuoden kohokohta", Anna-Raita sanoo.
"Mikään pakko seuroihin osallistuminen ei ole vanhoillislestadiolaiselle. Tänne tulevat ne, jotka haluavat", hän korostaa.
Uskolle vahvistusta
Hintikan perheen lauantai alkoi aikaisin aamulla mysliaamiaisella. Sen jälkeen seurakentällä oli pistäydytty pienissä porukoissa. Koko perheen yhteistä liikkumista oli vältetty kuraisen maan takia.
"Aina on joku meistä ollut vaunussa pienempien lapsien kanssa. Yritämme varjella nuorimpia kuralta. Jos olisi kuivempaa, olisimme kaikki yhdessä kentällä.", Anna-Raita sanoo.
Pääteltan ympärillä tavataan ystäviä. Jorman mukaan kentältä löytyy aina tuttavia, ja monet ovat niitä samoja kasvoja, joiden kanssa teiniaikoina käveltiin teltan ympärillä.
Lisäksi kentällä kuunnellaan äänentoistolaitteista kaikuvia puheita ja lauluja. "Puhujan persoonalla ei sinänsä ole suurta merkitystä, sanat ovat Jumalan antamia ilmoituksia ja ne vahvistavat omaa uskoa", Jorma huomauttaa.
"Puheet ovat erilaisia ja osa niistä antaa enemmän kuin toiset. Itselle avautuvat puheet ovat sitä hengen ravintoa parhaimmillaan", Anna-Raita lisää.
Myös laulut ovat tärkeässä osassa. Anna-Raita sanoo, että jo seurapaikalle tultaessa radiosta kuuluneet virret sykähdyttivät sydäntä.
Erityisen merkittävänä ja koskettavana hetkenä Hintikat pitävät pyhän ehtoollisen jakamista. Silloin leipää ja alkoholitonta viiniä jonottavat pääteltasta tuhannet vanhoillislestadiolaiset.
Seuroista voimia arkeen
Muutoin aika kuluu perhe-elämään kuuluvia rutiinien hoitamisessa. Ruuan Hintikat ostavat muiden perheiden tapaan litramyyntipisteistä. Tarjolla on spagettia, kalakeittoa, lihakeittoa, lihaperunasoselaatikkoa ja riisipuuroa. Myös kahvia voi ostaa litroittain.
"Retkiolosuhteissa ollaan. Kotona olen tarkka siisteydestä, mutta täällä se ei onnistu. Seuroissa ei haittaa, jos kaikki ei ole viimeisen päälle", Anna-Raita sanoo.
Hintikat sanovat, että suviseurat ovat uskovaiselle voiman lähde.
"Meille suuri perhe on ihana asia. Olemme toistemme ilona ja vauvaa kaikki odottavat innolla. Toisinaan suurperheen äitinä on raskastakin, ja silloin usko antaa voimia jaksaa. Näin on tarkoitettu", Anna-Raita miettii.