Pitkähiuksinen pikkutyttö harhailee kysyvän näköisenä käsi poskella. Hän pälyilee ympärilleen ja etsii tuttua kiintopistettä, äitiä tai isää. Eipä näy.
Tytön iho on kananlihalla ja uimapuku kiristää palelevaa ihoa. Vaikka tyttö ei sano mitään, huulilta voi lukea: "Miten tässä nyt näin kävi?"
Paljaat varpaat kouristelevat kalajokisen vesipuiston asvalttia, kun tyttö volttaa ympyrää. Pysähtyy välillä ja vaihtaa kättä poskellaan. Ympärillä on kymmenittäin vanhempia, muttei sitä oikeaa.
Menossa on lomakauden avohärdelli, jossa raha vaihtaa omistajaa, vesi pärskyy ja arki on unohdettu. Lämpömittari hipoo vain 20 astetta. Mereltä tuulee. Mutta kun on loma, uikkareissa pitää esiintyä ja uhmata vilustumisen tunnetta.
Mistä nämä ihmiset ovat tänne tulleet?
Suurperheitä, joiden äiti kantaa viimeisiä hetkiään uutta perheenjäsentä. Ruskettuneita keski-ikäisiä, jotka kumoavat kylmää olutta muovituopeistaan, koska se kuuluu asiaan. Sisäinen lämmike tulee ajatuksesta, että tapahtuu jotain erikoista ja tavallisuudesta poikkeavaa.
Viereisellä tontilla, väkisin ja huonolla maulla pystytetyn aidan takana, paistaa nosturi poikineen. Uusi arjen pakolaisten kokoontumispaikka odottaa pystytystään.
Vain aurinko ei paista.
Nuori kesätyöläinen ei jaksa enää kuukauden työrupeaman jälkeen hymyillä. Pienessä sievässä, lievässä nousussa hilluva turisti yrittää heittää juttua Suomen kesän ihanuudesta, mutta miehen takana kiiluva jono vie asiakaspalvelijan ajatukset.
Elokuussa helpottaa, kun tuuli kääntyy koilliseen.
Naapuripöydän lapsirakas pariskunta puhuu saksaa. On ilmeisesti äidin vuoro ajaa. Illalla, kunhan lapset nukkuvat, isä pääsee pelaamaan korttia muiden arjalaisten kanssa. Huomenna on äidin ilta.
Ulkonäöstä päätellen isä toimii hampurilaisessa oluttuvassa portieerina ja harrastaa kuntosalia. Äiti on perhepäivähoitaja, joka harrastaa lukemista, ruoanlaittoa ja itsensäpaljastelua.
Koko perhe hymyilee, vaikka valuuttavirta kuohuu kovemmin kuin vesiliukumäen alastulorinne. Loma - ja sen mukavuus - on suoraan verrannollinen lompakon kuihtumiseen.
Piste julkkiksesta -kisa hyytyy alkuunsa. Tarjolla on vain köyhän miehen versio John Candysta, jo kuolleesta miehestä. Sauli Niinistö ja Bianca MoralesÊ6; Vain puoli pistettä molemmista, sillä oikea Sauli ei ui käsipohjaa eikä Bianca ole blondi.
Itse asiassa nämä ihmiset eivät ole julkkista nähneetkään, eikä julkkis heitä.
Mutta jostakin tai joistakin näistä vesipedoista, hypotermiaa uhkaavista nassikoista saattaa tulla seuraava presidenttiehdokas tai muusikko. Siinähän se hauskuus piilee, kun sitä ei tässä vaiheessa voi ihan varmaksi asti mennä lausumaan.
Potentiaalinen pyrkyri kirmaisee valtavaan karkuun.
"Teemu, älä mene sinne!" ilmeinen isä karjaisee ohravarjon takaa. Mutta Teemu menee. Hän valloittaa norsun selän laitteessa, joka hyrskyttää eurolla ympyrää siihen asti, kunnes rahan antama bensa hyydyttää menon.
Teemu ei euroja tarvitse, sillä joku muu on euronsa jo antanut. Teemu nauttii kapitalismin hedelmistä. "Raha tulee rahan luokse", Teemu, tuo tuleva sijoitusneuvoja, virkkoo kierossa mielessään.
Teemu poistuu norsun selästä, eikä enää hymyile. Hän sai isältään palkakseen suumakiaa. Kun oikein tarkkaan katsoo, Teemun silmäkulmasta vierii norsunkyynel.
Vain vaaleanpunainen norsu hymyilee enää, kun vesi vihmoo paratiisin pintaa.